Siirry pääsisältöön

Käsityöt kesken


Viime viikko meni hiihtolomaillessa. Bloggaaminenkin oli vähän niin kuin suunnittelemattomalla tauolla. Oli ihanaa olla ja levätä, toisaalta touhuilla rentouttavia asioita. Lomaviikolla päätimme kotona hieman sisustaa (en oikein ole varma oliko se rentouttavaa, mutta lopputulos oli). Vaihdoimme minun askartelu/ompelu/työhuoneeni ja mieheni työhuoneen paikkaa. Siinä menikin useampi päivä, kun samalla piti hieman karsia omia varastoja. Nykyinen yläkerrassa sijaitseva työhuoneeni on kyllä ihanan valoisa, mutta muutaman neliön pienempi. Suurin osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa, kuten yläkuvan vanhat kahvipurkit. Niissä säilytän monenlaista, tyhjistä tulitikkurasioista kirjontalankoihin. Uusi työhuone on kyllä paljon parempi kuin edelllinen ja oikein houkuttelee käsitöiden pariin.


Työhuoneeni ovessa roikkuu jatkuvasti Suomen Käsityömuseosta ostettu Käsityöt kesken-kyltti. Se on niin sopiva paikalleen ja kertoo osuvasti yleisen olotilan. Se antaa myös vapauden jättää käsityöt työhuoneeseen niille sijoilleen, koska huone on käsitöitä varten ja kyltissä varoitetaan huoneeseen eksyviä vieraita varautumaan mahdolliseen keskeneräisyyteen.

Otin kuvan kyltistä myös siksi, että juuri nyt useimmat käsityöt ovat kesken. Muutama valmistunut odottaa kyllä valokuvajaa, aurinkoista ilmaa tai inspiraatiota.


Lomalla, työhuonetta siivotessa, selailin vanhoja käsityölehtiä. Modassa (5/2012) oli jämälangoista tehty briossihuivi. Ohje oli Sanna Vatasen. Olen pitkään jo suunnitellut kokeilevani briossi-tekniikkaa, mutta uuden opettelu tuntuu joskus liian työläältä. Lomalla päätin aloittaa ja kaivelin lankalaatikostani muutamia kivan värisiä ja suunnilleen saman paksuisia lankoja.


Ohje oli hyvä ja huivia oli helppo neuloa. Niin helppoa, ettei meinannut malttaa laskea työtä käsistään. Onneksi aloitin huivin vasta viimeisenä lomapäivänä, olisi muuten saattanut mennä koko loma pelkästään tämän käsityön seurassa.


Aurinkoa alkaneeseen maaliskuuhun!

Kommentit

  1. On mahtavaa, että sinulla on oma työhuone, johon käsityöt voi jäädä kesken. Alakerran huoneesi oli niin inspiroiva, että sinne teki melkein mieli jäädä asumaan. Yläkerran huoneessa on varmasti samanlainen tunnelma, ainakin näistä kuvista päätellen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanottu, ystäväiseni! Työhuone on tosiaan luksusta. On ihanaa jättää työt kesken ja ehkä vielä ihanampaa palata työn pariin. Inspiraatiota on kyllä yläkerrassakin ja ainakin tällä hetkellä hieman siistimpääkin. Katsotaan, kuinka kauan😂 Nyt mulla on kyllä ihana neulontapaikkakin, joka ei oikein päässyt oikeuksiinsa alakerrassa. Siinä olen jo useampana iltana neulonut nautiskellen😊

      Poista
  2. Ihastuttava käsityöblogi sinulla <3 Eksyin tänne ihan sattumalta, mutta päätin jäädä seuraamaan. Nuo vanhat kahvipurnukat ovat tosi kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hensku! Olipas kiva, että eksyit tänne. Tervetuloa seuraamaan😊 On aina mukava, kun uusia lukijoita tupsahtelee mukaan ja kiva, kun kommentoit. Minäkin rakastan kahvipurkkejani. Olen osan ostanut kirppikseltä ja osan saanut. Niissä yhdistyy kyllä kauneus ja käytännöllisyys. Aurinkoista viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Käsitöitä on kesken täälläkin :). Onpa ihana tuo kyltti, pitääköhän minun ihan huomenna poiketa museolla katsomassa, onko siellä vielä noita ;). On mahtavaa kun on oma huone, jossa voi tehdä käsitöitä, jättää kaiken levälleen ja palata siten työn pariin taas kun on aikaa.

    Minä kun näin tuon briossi kuvasi silloin Instassa, ajattelin, että otitko siitä Unelmien käsityöt lehdestä ohjeen, mutta täältähän se selvisi, että eri lehdestä. Se on minunkin listalla kokeilla edes kerran, mutta taitaa jäädä ensi syksyyn. Ostin viime vuonna yhden enkunkielisen briossikirjan, mutta totesin, että ensin pitää opetella suomenkielisillä ohjeilla :). Huivistasis tulee varmasti kaunis ja ihanan värikäs! Kivaa viikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että keskeneräisyys kuuluu käsityöharrastukseen aika usein😊 Inspiraatio kun iskee, saattaa aikaisempi työ ihan helposti jäädä odottelemaan uuden innostaessa enemmän. Oma työhuone on kyllä ihana, tiedän, että aika luksustakin. Ja nautin siitä päivittäin. Kannattaa pyörähtää museolla, saisit kyltin varmaan myös heti käyttöön, vai mitä.

      Briossi kyllä yllätti helppoudellaan, varsinkin kun teen vain helppoa suoraa huivia. Tähän huiviin saan hyvin käytettyä lankakorissa pyörineet hieman paksummat langan loput. Ja siitä tulee kyllä todella värikäs, minäkin tykkään. Nyt vasta huomasin, että Unelmien käsityöt-lehden huiviohje oli myös Sanna Vatasen. Siinä olisi vähän lisähaastetta. Se voisikin olla seuraava briossityö tämän minun helpon huivin jälkeen. Suosittelen kokeilemaan briossia. Luin ohjetta ensimmäiset puikolliset, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen homma lähti sujumaan. Sulla onkin jo kokonainen kirja upeita ohjeita odottelemassa. Kiitos vielä viestistäsi ja samoin mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  4. Aivan huippu tuo kyltti, kuvastaa minunkin tilannettani :) En ollut kuullut aiemmin briossineuleesta. Se näyttää tosi kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Sopii jokaiseen päivään ;-) Briossineuletta on kyllä kiva tehdä ja siihen saa kivoja väriyhdistelmiä. Esittelen huivin, kunhan se valmistuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h