Siirry pääsisältöön

Lempipipo ja kaulahuivi

Neuloin omasta päästäni itselleni pipon jokunen talvi sitten. Pipo on ollut niin hyvä ja käytössä lähes päivittäin, että päätin tehdä uuden version samalla mallilla.

Minulla sattui olemaan kaapissa pari kerää harmaata Novitan alpakka-lankaa. Loin langalla 40 silmukkaa ja neuloin ainaoikeinneuletta niin, että joka toisella kerralla jätin 10 silmukkaa neulomatta ja käännyin takaisin päin. Näitä nimitetään lyhennetyiksi kerroksiksi. Neuloin tällä tavalla niin kauan, että pipo ylettyi hyvin pääni ympäri. Ompelin sivusauman ja kiristin yläreunan yhteen.

Kuvittelin alpakkalangan olevan niin pehmeää, ettei se kutittaisi. Toisin kuitenkin kävi. Kutiseva otsa kaipasi pipon ja ihon väliin pehmikettä. Ompelin käsin valkoisen fleecekangaspannan (sopiva pala sattui olemaan kangaslaatikossa) pipon sisäpuolelle. Jo ommeltuani sen huomasin, että olisin voinut ommella sen hieman ylemmäksi. Nyt se vähän pilkottaa pipon reunan alta. Mutta ei haittaa, pipo on nyt ainakin tosi lämmin.

Pipolankaa jäi jonkun verran ja aloitin sillä helpon kolmiohuivin. Olen neulonut samalla ohjeella aikaisemminkin useamman huivin lahjaksi ja myös itselle. Lanka loppui melko pian ja sen jälkeen yhdistelin muita jämälankoja huiviini. Neuloin eri värejä huiviin ihan fiiliksen mukaan. Osa langoista loppuikin kesken kaiken ja väri vaihtui sen vuoksi. Vihreä ja valkoinen lanka ovat Novitan 7 veljestä, tummempi harmaa on Novitan alpakkaa ja toinen jotain vanhaa sukkalankaa. Vaalean harmaa on myös hieman ohuempaa sukkalankaa.


Opettelin tekemään siistin värinvaihdon neuleeseen. Tein ensin väärin ja sitten purin. Päädyin vaihtamaan värin aina niin, että kiersin langat työn takana toistensa ympäri ja jokaisella kerralla vaaleampi lanka meni tummemman alta. Näin sain suhteellisen siistin värinvaihtokohdan ja oli helpompi muistaa, kummin päin langat pitäisi kiertää.


Jonkun värialueen tein vinolla reunalla. Silloin jätin viimeisen esim. vihreän silmukan neulomatta (kuten alla olevassa kuvassa) ja kiersin työn takana vihreän ja valkoisen langan toistensa ympäri. Valkoisen langan kuljetin työn edestä. Kuvista saatte ehkä vähän apua.





Ihanaa, kun aurinko jo lämmittää. Vielä pipolle ja kaulahuiville on käyttöä, mutta onneksi ei enää kauaa.

Kommentit

  1. Noistahan tuli ihan täydelliset! Tuo siisti värinvaihdos on onnistunut loistavasti!
    Ja hauska kuvio tuossa huivissa, jotenkin raikas ja keväinen tuon vihreän ansiosta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Mä tykkään just tuosta vihreästä tosi paljon. Raikastaa perusharmaan aika hyvin.

      Poista
  2. Hei,kutittaako tuo huivi sinua? Itse olen tosi herkkä kaikelle villaiselle.Tosi yksinkertaiset mallit mutta siksi niin tyylikkäät!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei onneksi kutita. Monesti pidän kyllä villaisen huivin alla vielä ohutta silkkihuivia. Onpa kurjaa, että villa on sinulle (ja myös monelle muulle) niin kutittavaa. Onneksi nykyään saa muitakin lämmittäviä lankalaatuja. Kiitos kommentistasi, pidän itsekin mallien yksinkertaisuudesta. Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Onpas ihanan persoonallinen huivi! Kiitokset myös noista värinvaihtovinkeistä, on tarpeen, neulominen ei ole mulla kovin vahva laji :). Vielä hetki täytyy kääriytyä lämpöiseen pipoon ja huiviin, mutta onneksi pian voi vähän keventää vaatetusta :). Mukavaa sunnuntai-iltaa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huivista tuli kiva melkein vahingossa :-) Kiva, jos värinvaihtovinkeistä on iloa, ajattelin jakaa ne, kun itsellenikään ne eivät ole itsestään selviä juttuja. Vähän piti huivia neuloessa opetella (siis purkaa ja tehdä uudestaan). Odotan niin kevättä, joka jo ihanasti tänäänkin muistutti jo tulostaan. Kiitos samoin sulle ja aurinkoa alkavaan viikkoon!

      Poista
  4. Ihana huivi! Minä näen jo silmissäni samoista väreistä tehdyn päiväpeiton :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Väriyhdistelmä oli minunkin mieleen. Sopisi hyvin moneen muuhunkin juttuun, vaikka päiväpeittoon👍

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h