Siirry pääsisältöön

Kuorokansio

Olen laulanut elämäni aikana monessa kuorossa. Lapsena se ei ollut aina niin ihanaa, mutta aikuisena sitä on välillä ihan kaivannutkin. Lauloin muutaman vuoden ajan paikallisessa kuorossa. Vuosien aikana nuotteja ehti kertyä melkoinen määrä. Halusin kaikkien nuottien olevan yhdessä paikassa, jotta ne on helpompi löytää. Kotoa löytyi vanha, jostain koulutuksesta kurssimateriaalin kanssa saatu paksu kansio. Sinne kaikki nuotit mahtuisivat, mutta kansio pitäisi jotenkin koristella tai päällystää.

Olin ollut muutama vuosi aikaisemmin Suomen Käsityön museolla kuvansiirtopajassa ystävieni kanssa. Halusin kokeilla kuvansiirtoa kotonakin ja katsoa onnistuuko se ilman ammattilaisen ohjausta. Suunnittelin tekeväni kansiolle kankaiset päällykset/kannet, joihin ompelisin kuvansiirotekniikalla siirretyn kuvan. Ihan täydellisen kuvan löysin mummoni valokuva-albumista. Kuvassa on mummoni 40-luvulla omassa kuorossaan kitaran kanssa.

kuvansiirto

Ensin tulostin kuvan ihan perus laser-tulosteena. Siirsin kuvan Käsityön museon ohjeiden mukaan valkoiselle lakanakankaalle onnistuneesti. Ompelin lakanakankaalla olevan kuvan siksakilla kansiokankaaseen. Viereen kirjoin ketjupistoilla sanan kuoro. Kansiokankaan reunat huolittelin siksakilla ja sen jälkeen käänsin noin 20 cm:n käänteet sivuista, jotka ompelin ylä- ja alareunoista kiinni. Kansion saa pujotettua näihin käänteisiin etu- ja takakannestaan.

kansion päällystäminen


Kansio on kaunis, vaikka ei olekaan tällä hetkellä aktiivisessa käytössä. Pianon ääressä tulee silti joskus jotain soiteltua ja lauleskeltua.

ketjupisto

Jyväskylässä voi kuorolaulusta ja muustakin taiteesta nauttia tänään Yläkaupungin yössä. Ilmakin vaikuttaa lupaavalta ja keväiseltä. Tästä tulee hyvä päivä :-) Oikein hyvää ja lämmintä viikonloppua!

Kommentit

  1. Kaunis albumi/kuorokansio. Ihana kuva siinä kannessa.
    Anopistani on ton tyyppinen kuva, se oli oikein kunnon kitarakuoro silloin taannoin kun hän oli nuori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuva on ihana, mulle tärkeä ja aika nostalginen. Kitaroita on tässäkin kuvassa useita, joten eiköhän sitä kitarakuoroksi voisi nimittää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo kolmiohuivi ohjeineen

Sain lainata Suomi100-itsenäisyysjuhliin työkaverini kansallispukua. Neuloin hänelle kiitokseksi puvun lainasta huivin. Lankana käytin Novitan Elegia-lankaa. Mallina helppo, useasti itselleni ja lahjaksikin neuloma kolmiohuivi ainaoikeinneuleena.


Vastaavia kolmiohuiveja löytyy erilaisina ohjeina netistä enemmänkin. Minä olen ohjeen bongannut joskus vuosia sitten jostain lehdestä. Se oli muistaakseni aikoinaan Siwasta saatu mainoslehti. 

Huivi aloitetaan luomalla 4 simukkaa. Neulotaan ainaoikeinneuletta. Joka neljännen kerroksen lopussa lisätään yksi silmukka, kunnes ollaan sopivasti työn puolessa välissä. Eli itse ajattelen, että joka toinen kerta, kun tulen huivin levenevälle sivulle, lisään silmukan. (Ohje silmukan lisäämiseen) Sen jälkeen joka neljäs kerros kavennetaan yksi silmukka, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa. (Ohje silmukan kaventamiseen) Nämä silmukat päätellään ja työ on päättelyä ja pingoitusta vaille valmis. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!

Idea ylioppilaan rahalahjaan

Kevään ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat suunnittelevat juhliaan. Juhliin osallistuvat sukulaiset ja muut läheiset miettivät, mikä olisi hyvä lahja nuorelle. Usein raha on omaa elämäänsä aloittevalle mieluisin vaihtoehto. Rahasta ei jää varsinaista muistoa, mutta nuori voi hankkia asioita, joita oikeasti tarvitsee.

Minä askartelin yhteiskortin rahalahjasta lähipiirimme ylioppilaalle. Lahja on siis usean henkilön yhteinen. Tässä kortissa oli käytettävissä 250 € ja rakensin siitä kortin, jonka summa näyttää mahdollisimman suurelta. Jos yhden 50 €:n setelin vaihtaisi vaikka kymppeihin, saisi vielä enemmän nollia luvun perään. Vastaavanlaisen kortin olen nähnyt joskus aikaisemmin, mutta nyt aloittaessani askartelua, en löytänyt ohjetta mistään. Eli idea ei ole minun omani.

Käärin jokaisen setelin rullalle niin, että nolla jää sopivasti keskelle ja laitoin klemmarilla pötkön kiinni sekä ylä- että alareunastaan. Osassa seteleistä piti taittaa ensin muutaman sentin pätkä setelin toisesta…

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää. 
Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva. 

Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla.

Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen.

Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilmava. Lankaa ei mennyt ko…