Siirry pääsisältöön

Kädentaitomessut Tampereella

Yhteistyöpostaus
Lippu messuille saatu blogipostausta vastaan


Viime viikonloppuna järjestetyt Kädentaitomessut keräsivät Tampereen messukeskukseen lähes 50 000 käsitöistä kiinnostunutta messuilijaa. Oma edellinen messukokemukseni Tampereelta on kolmen vuoden takaa. Silloin minulla ei ollut vielä blogia eikä messuilla ihan näin paljon kävijöitä. Osallistujamäärä on kasvanut kuulemma paljon viimeisen kahden vuoden aikana. Lähdin messuille hyvällä fiiliksellä, tarkoituksena rauhassa ihastella, saada ideoita, hankkia tarvikkeita ja viettää laatuaikaa ystävien seurassa. 




Lähdin lauantaiaamuna junalla Tampereelle ja tapasin ystäväni rautatieasemalla. Messujen nettisivujen ohjeet olivat hyvät ja löysimme helposti messuille vievän bussin ja pääsimme suht nopeasti perille. Alussa messualueella tuntui olevan kovakin ruuhka, mutta onneksi se oli vain väliaikaista. Meidän kohdallemme ei pahempia ryysiksiä sattunut. Ehkä kulkua helpotti se, ettei itsellä ollut mihinkään kiire, eikä mielessä pakollisia messupöytiä, joiden luo pitäisi pikaisesti ehtiä. Kiertelimme standiltä toiselle fiiliksen mukaan ja ihastelimme monenlaista. Taitokadun laadukkaat tarvikepaketit kiinnostivat ja tuotteet oli laitettu kivasti esille (kuten yllä olevista kuvista ja yhdestä alla olevasta kuvasta näkee). Mieleen jäi hieman kaihertamaan kanavatyöpaketti niittyleinikistä. Se olisi voinut olla kiva joululahja itselle.




Taito-lehden pisteellä oli ihania kirjottavia kortteja, joita oli ihan pakko istahtaa pistelemään. Kirjoin etupistoja puhekuplan ympärille ja punaisen sydämen kuplan sisään.



Ruukin kehräämö

Ruukin kehräämön messupiste oli kyllä yksi kauneimmista. Langat olivat laadukkaita ja kokonaan Suomessa valmistettuja.


Tampereen Messut Oy:n järjestämän Suomen lippu-kilpailun tuotokset olivat nähtävillä. Oli kyllä loistavia oivalluksia ja kauniita lopputuloksia.




Makramee-töitä oli esillä monessa paikassa. Ehkä inspiroivimpia olivat nämä ilmakasvien amppelit, joita löytyi Huone Ett Rum:n pöydästä.



Ihastelimme ystäväni kanssa herkkiä, villaisia lumihiutaleita. Ne löytyivät Villakamarin myyntipöydältä. Ystäväni hankkikin pikkuvyyhdin merinovillaa ja sai mukaansa huovutusohjeen lumihiutaleisiin.



Sanna Vatasen uusin kirja Bää! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta, oli esillä todella kauniilla tavalla ainakin kahdessa eri paikassa. Ehdin vaihtaa muutaman sanan Sannan kanssa ja kyselin vinkkejä konttineuleen neulomiseen. Sitä olisi kiva harjoitella.







Novitan osastolla seurasimme pikselivirkkauksen tekoa. Sekin vaikutti kokeilemisen arvoiselta. Varsinkin uusimman lehden poro-tyyny oli ihana.



Teippitarhan pöydästä ei voinut kävellä ohi ilman, että muutama teippirulla ja tussi lähti matkaan. Suurin pulma tässä kohtaa oli valinnan vaikeus.





Välillä ehdimme hengähtää ja istahtaa kuohuviinibaariin. Levähdys oli jaloille kyllä tarpeen, mutta neulomaan en kyllä tällä tauolla ehtinyt.


Kauniita ja herkkiä olivat myös Design by Jaana Cederbergin pitsikorut. Uskomattoman taitavasti tehtyjä todella ohuella koukulla ja langalla.


Olen lukenut jo monen bloggarin messupostauksia ja useassa on koottu messujen hittituotteita, kuten tonttuovia, tupsuja, makramee-juttuja ym. Huomasin itse ihan samoja juttuja. Toisaalta olin innoissani tarjonnan laajuudesta ja monipuolisuudesta. Monta kivaa asiaa jäi kuvaamatta ja monta hankintaa tekemättä. Mm. merinovillaneulosta olisin ostanut, mutta kun sunnuntaina ehdin oikealle myyntipisteelle, kyseiset neulokset olivat jo ehtineet loppua. 

Vietin messuilla sekä lauantaina että sunnuntaina noin 4 tuntia. Tapasin ihania ihmisiä ja jutustelin monen yrittäjän kanssa. Aika oli mielestäni juuri sopiva, enempää ei olisi oikein jaksanutkaan. Sain sitä mitä lähdinkin hakemaan, inspiraatiota, innostusta ja ihanaa tunnelmaa. Opin uusia asioita ja nautin ystävien seurasta. Kässäbloggareiden tapaaminen meni minulta harmillisesti ohi ihan kokonaan. Onneksi messut ovat taas vuoden päästä ja ihania bloggari-ystäviä voi nähdä muutenkin. Messujärjestäjien mukaan muutoksia olisi ensi vuonna tulossa. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tuleman pitää.

Jos haluat lukea lisää messupostauksia, tässä muutama: Optimismia ja energiaa ja Jotain uutta, vanhaa, käsintehtyä ja kaunista.

Kommentit

  1. Aivan ihana kuvakooste! 💚
    Niin paljon mielenkiintoista ja inspiroivaa, että alkoi harmittamaan, etten ollut paikan päällä. Tuollaisen kasviaiheisen kanavatyön mä haluun kyl tehdä ja nuo ilmakasviamppelit kutkuttivat tätä puutarhuria erityisesti. Onneksi pääsin kuvien kautta mukaasi! 💓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, Riina! Tuo kanavatyö oli kyllä niin ihana ja sopisi loistavasti teidänkin kotiin. Mä tein joskus lapsena kanavatyötä, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Työssä on värit painettuna pohjakankaassa, joten ei tarvitse edes laskea pistojen määrää. Olis sopivan rentouttavaa puuhaa :-)

      Poista
  2. Todella ihana kuvakooste, tässä näkyikin monta juttua, joita en itse huomannut messuilla. Teippitarhan pisteellä vierailu oli vaikeaa, yritin hokea mielessä etten osta mitään turhaa ja mukaan ei tarttunutkaan kuin "vain" kolme Tombow merkin tussia. Näitä kuvia katsellessa tuli taas olo, että kaivan neuleen esiin :) Ihanaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Emilia, kommentistasi! Se on aika jännä, että jokainen näkee messuilla vähän eri asioita ja tietysti kiinnittää huomiota itseä kiinnostaviin asioihin. Siksi messupostauksia on kiva lukea, kun pääsee kiertämään vähän niin kuin eri reittiä messualueella. Mä ostin myös Teippitarhalta samoja tusseja ja pari teippiä. Tussi kyllä vaikuttaa tosi ihanalta.
      Ei muuta kuin neule käteen ja nauttimaan marraskuun lopun pimeistä illoista! Mukavaa viikkoa myös sulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h