Siirry pääsisältöön

Huovutettu huivi



Tämän postauksen huivin tarina alkaa vuosien takaa. Neuloin nuorena jonkin verran, mutta sitten kaikki käsityöt melkein unohtuivat opiskelujen ja perheen perustamisen aikoihin. Reilu kymmenen vuotta sitten lainasin kirjastosta ihastuttavan kirjan Hetaleita poropeukaloille: yli 30 helppoa ja näyttävää neulemallia. Kirjan ovat toimittaneet Ulla Huhtala ja Reija Nieminen. Kirja innosti minua tarttumaan pitkästä aikaa puikkoihin ja virkkuukoukkuun. Tein kirjan ohjeilla muutaman työn. Tämä punainen Huopanen-langasta virkattu huivi oli niistä yksi. 


Huivi oli helppo tehdä ja siinä ei tarvinnut olla kovin tarkka. Kirjan ohjeissa kannustettiin muutenkin luovuuteen ja suurpiirteisyyteen (hyvässä mielessä). Huivi oli valmistuttuaan ihan hyvä, mutta koska se oli virkattu huopuvasta langasta, siitä irtosi lankanöyhtää. Huivi jäi käyttämättä ja vuosia se vei turhaan tilaa huivilaatikostani. Jonkun siivouspuuskan aikoihin pohdin huivin kohtaloa ja päätin kuitenkin säästää sen. Heitin sen pyykkikoriin, koska arvelin huovutuksen auttavan ongelmaan. 


Pyykkikorissakin se joutui odottelemaan vuosia. Harmillista sinänsä eikä kovin järkevää, tiedän, mutta niin vain arjessa joskus käy. Nyt kässähamsterihaasteen heitettyäni päätin hoitaa myös puolivalmiit tai korjausta odottelevat käsityöt valmiiksi. Siksi tartuin huiviin ja rullasin sen kahden ison kylpypyyhkeen sisään. Rullan sidoin puuvillalangalla kiinni ja laitoin pötkön pyykkikoneeseen pienen pulverimäärän kanssa. Pyöräytin koneen lyhyellä 40 asteen ohjelmalla.


Huivi huopui loistavasti. Nyt siitä ei lähde lankanöyhtää irti ja siltikin se on vielä ihan sopivan kokoinen. Mielestäni huivi ei tiivistynyt koneessa liikaa. Olen varsin tyytyväinen aikaansaannokseeni.


Tänään kävelylenkin jälkeen kuvasin huivin ihanassa, vähän jo keväisessä auringonpaisteessa. Ilmavuutensa vuoksi huivia voi hyvinkin vielä käyttää, vaikka ilmat ovatkin lämpenemään päin. 

Aurinkoista ja leppoisaa sunnuntaita! Ja hyvää hiihtolomaa lomalaisille!


Kommentit

  1. Ihana!
    Koristeellinen, mutta varmasti myös lämmittävä, vaikka onkin reikiä täynnä. Joskus asiat antavat odotuttaa itseään ja ne heräävät uudelleen eloon jonakin sopivana hetkenä. Tuskin olisit postannut tästäkään kauniista huivista, jos olisit käyttänyt sitä jo vuosia.
    Ja on niin mahtava, kun tänä viikonloppuna alkoi tuntua, näyttää ja kuulostaakin ihan keväältä. Linnutkin olivat sitä mieltä, että kevät saa tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Joskus ajan kuluminen on vain hyvä asia :-) Viikonloppuna oli todellakin keväinen ilma. Valo ja lämpö tuntui ihanan odotetulta. Katsotaan nyt, miten kevät etenee. En kyllä kaipaisi enää lisää lunta ja pakkasta. Toivotaan aurinkoa arkeenkin!

      Poista
  2. Kaunis huivi! :) Ensin luulin, että on ihan tarkoituksella huovutettu. Hauskaa, että olikin ns. "korjaushuovutus". Kiva, että huivi sai uuden elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huiviohjeessa oli maininta, että huivin voi myös huovuttaa. Se tuli mieleen, kun punaista nöyhtää vaan irtosi huivista. Huovutus oli kyllä hyvä ratkaisu saada huivi käyttöön.

      Poista
  3. Näinhän se elämässä joskus käy, mutta huivillesi sattui onnellisesti, kun pääsi vielä kerran uudella yrittämällä ja jatkojalostamalla käyttöön!

    VastaaPoista
  4. Hieno lopputulos. Ehdottomasti käytttöön ❤

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h