Siirry pääsisältöön

Kinnasneulatekniikan harjoittelua

kinnasneula

Arvostan suuresti perinteisiä tapoja tehdä käsitöitä. Olin joskus kuullut ja lukenutkin kinnasneulatekniikasta, mutta itse en sitä ollut koskaan kokeillut. Tiesin, miltä tällä tekniikalla tehty työ näyttää, mutta ajattelin sen vaikuttavan melko vaikealta toteuttaa. 


Viime marraskuussa, pimeimpään aikaan vuodesta, sain mahdollisuuden vierailla työpaikkani lähellä olevassa palvelutalossa työn puitteissa. Siellä tapasin ihanan Anjan, jonka kanssa juttelimme käsitöistä, molempia kiinnostavasta aiheesta. Anja kertoi myös tehneensä useat lapaset kinnasneulatekniikalla. Minähän innostuin valtavasti tavatessani kinnasneulatekniikan taitajan ja kysyin, voisiko hän opettaa tekniikan minullekin. Anjakin innostui. Hän oli nimittäin oppinut taidon Viipurin läänin kiertävässä kotiteollisuuskoulussa ennen sotia 1940-luvulla. Siellä opettaja oli toivonut, että jokainen oppilas opettaisi tämän taidon jollekin, siirtää näin perinteistä käsityötaitoa eteen päin. Anja ei ollut vielä tavannut ketään, joka olisi ollut kiinnostunut taidosta. Hän on jo iäkäs ja oli onnellinen saadessaan innostuneen oppilaan.

kinnasneulatekniikka

Kävin Anjan luona harjoittelemassa tekniikkaa. Harjoitteluun tarvittiin kinnasneula, jonka sain Anjalta lainaan ja paksuhkoa lankaa. Minulla oli vuosia kaapissa odotellut valkoinen Huopanen-lanka. Alkuvaiheessa vaalealla langalla tekniikkaa on helpompaa harjoitella. Tein muutamia harjoittelupistoja ja Anja kärsivällisesti näytti työn etenemistä moneen kertaan. Tekniikan suunnilleen opittuani jatkoin harjoittelua kotona. 

käsityö

Päätin tehdä tekniikalla ranteenlämmittimet, koska ne olisivat melkein vain suoraa pötköä. Aloitin työn ranteesta tekemällä sopivan kokoisen renkaan, jota lähdin kasvattamaan ylöspäin. Peukaloiden kohdalle tein aukot ja loppuosan tein käteen sopivaksi hieman kavennellen. 

neulakinnas

Kinnasneulatekniikoita on useita erilaisia. Kaikissa kuitenkin käytetään kinnasneulaa, joka on litteä, paksuhko ja melko pitkä. Ja kaikissa neulalla ommellaan lankoja toistensa yli ja ali. Anjan opettama tekniikka luokitellaan venäläiseksi 2+2+2-tekniikaksi. Luvut kertovat, monenko langan yli ja ali neulalla kuljetaan. Tästä linkistä pääset tutustumaan tekniikkaan tarkemmin.

ranteenlämmittimet

rannekkeet

Tekniikka oli loppujen lopuksi helppo, kun sen oppi, niin kuin moni muukin asia. Työn jälki näyttää erilaiselta kuin virkattu tai neulottu ja se on melko tiivistä. Nämä ranneekket lämmittävätkin oikein kunnolla. Ei ihme, että ennen vanhaan kinnasneulalla tehtyjä kintaita pidettiin nahkarukkasten alla metsähommissa. Ne sai nopeasti työnnettyä käteen, kun ranneosa oli suora ja tiiviinä neuleena ne lämmittivät.

perinnetekstiili

Nyt, kun kinnasneulatekniikalla tehdyt rannekkeet on jo valmiina ja olleet käytössäkin, olen aloittanut tekemään kintaita. Ne olen aloittanut kärjestä. Olen huomenna menossa opettajani luokse saamaan lisäoppia. Ehkä kintaat valmistuvat ennen kesää. Ainakin olen oppinut taidon, jota en olisi jaksanut opetella pelkästään kirjojen tai videoiden äärellä. Samalla, kun olen oppinut perinteikkään taidon, olen saanut ihanan, uuden ystävän.

Tämän postauksen myötä toivotan jo ennakkoon hyvää ystävänpäivää ja mukavaa viikkoa!


Ja kiitos tyttärelleni käsimallina toimimisesta!

Kommentit

  1. Voi miten ihana tarina! Aivan upeaa, ja varmasti myös uudelle ystävällesikin palkitsevaa. Jälki on kaunista - tuolla tekniikalla saat varmasti upeat kintaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä itsellenikin ollut merkittävä asia. Elämä joskus yllättää positiivisesti.

      Poista
  2. Kauniit ranteenlämmittimet olet tehnyt ystävän opeilla. Kinnasneulatekniikka on kyllä kiehtovan erilainen. Ainut miinuspuoli on se että sitä ei voi purkaa vain langasta vetämällä niin kuin neuletta tai virkkausta. Yksi kerroskin on aika korkea, että työ on suht joutuisaa. Itselleni olen tehnyt neulakinnastekniikalla baskerin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! Kinnasneulatekniikassa on kyllä hyvät ja huonot puolensa. Sitä täytyy jotenkin tehdä pieni osa kerrallaan ja sovitella välillä. Mä en ole onneksi joutunut purkamaan kuin ihan pienen pätkän. Se oli kyllä aika työlästä. Hienoa, että tekniikka on sullekin tuttua!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo kolmiohuivi ohjeineen

Sain lainata Suomi100-itsenäisyysjuhliin työkaverini kansallispukua. Neuloin hänelle kiitokseksi puvun lainasta huivin. Lankana käytin Novitan Elegia-lankaa. Mallina helppo, useasti itselleni ja lahjaksikin neuloma kolmiohuivi ainaoikeinneuleena.


Vastaavia kolmiohuiveja löytyy erilaisina ohjeina netistä enemmänkin. Minä olen ohjeen bongannut joskus vuosia sitten jostain lehdestä. Se oli muistaakseni aikoinaan Siwasta saatu mainoslehti. 

Huivi aloitetaan luomalla 4 simukkaa. Neulotaan ainaoikeinneuletta. Joka neljännen kerroksen lopussa lisätään yksi silmukka, kunnes ollaan sopivasti työn puolessa välissä. Eli itse ajattelen, että joka toinen kerta, kun tulen huivin levenevälle sivulle, lisään silmukan. (Ohje silmukan lisäämiseen) Sen jälkeen joka neljäs kerros kavennetaan yksi silmukka, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa. (Ohje silmukan kaventamiseen) Nämä silmukat päätellään ja työ on päättelyä ja pingoitusta vaille valmis. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!

Idea ylioppilaan rahalahjaan

Kevään ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat suunnittelevat juhliaan. Juhliin osallistuvat sukulaiset ja muut läheiset miettivät, mikä olisi hyvä lahja nuorelle. Usein raha on omaa elämäänsä aloittevalle mieluisin vaihtoehto. Rahasta ei jää varsinaista muistoa, mutta nuori voi hankkia asioita, joita oikeasti tarvitsee.

Minä askartelin yhteiskortin rahalahjasta lähipiirimme ylioppilaalle. Lahja on siis usean henkilön yhteinen. Tässä kortissa oli käytettävissä 250 € ja rakensin siitä kortin, jonka summa näyttää mahdollisimman suurelta. Jos yhden 50 €:n setelin vaihtaisi vaikka kymppeihin, saisi vielä enemmän nollia luvun perään. Vastaavanlaisen kortin olen nähnyt joskus aikaisemmin, mutta nyt aloittaessani askartelua, en löytänyt ohjetta mistään. Eli idea ei ole minun omani.

Käärin jokaisen setelin rullalle niin, että nolla jää sopivasti keskelle ja laitoin klemmarilla pötkön kiinni sekä ylä- että alareunastaan. Osassa seteleistä piti taittaa ensin muutaman sentin pätkä setelin toisesta…

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää. 
Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva. 

Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla.

Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen.

Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilmava. Lankaa ei mennyt ko…