Siirry pääsisältöön

Metrimitasta korvikset


Olin mieheni apuna terassin rakentamisessa muutama kesä sitten. Minun tehtäväni oli pitää terassilaudan päästä kiinni mieheni sirkkelöidessä lautaa. Mittailin myös aika paljon lautojen tarvittavia pituuksia. Metrimittaa tuli siis käytettyä. 


Samassa projektissa yksi metrimitta meni rikki. Iloisen keltaista mittanauhaa pyöritellessä sain ajatuksen tehdä metrimitan pätkistä korvakorut itselleni. Leikkasin peltisaksilla sopivat pätkät mitasta. Hioin metalliviilalla palojen terävät kulmat.


Viime kesänä päätin tehdä korut valmiiksi. Kokeilin porata reikää mittanauhan pätkään pienellä Dremelilläni. Sehän ei onnistunutkaan. Metrimitta on sen verran kovaa metallia, ettei porani siihen kyennyt. Kokeilin seuraavaksi vasaraa ja pientä naulaa. Napautin naulaa ihan vähän ja se menikin metallista läpi. Siistin metalliviilalla reiän niin, ettei siihen jäänyt teräviä reunoja.


Reikään laitoin valmiin koruihin tarkoitetun välirenkaan ja sen yläpuolelle vielä toisen renkaan, jotta koru roikkuu korvassa oikeassa asennossa. Ylimpään renkaaseen laitoin valmiin korvakorukoukun. Näistä koruista tulee kesä, lämpö ja terassin rakennus mieleen. 


Kommentit

  1. Hauskat! Nuo tarinat käsitöiden takaa ovat aina yhtä kiehtovia.
    Ja tuo loppuviilaus on varmasti hyvä juttu, ettei reunat viillä haavaa ihoon.

    VastaaPoista
  2. Tosi kivat ja kauniit. Onpa sellaiset joita en ole koskaan nähnyt.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h