Siirry pääsisältöön

Villatakki villisti

Olen nuorempana käsitöitä tehdessäni ollut erittäin tarkka ohjeiden noudattaja. Jotenkin kuvittelin töiden onnistuvan hyvin, jos vain noudatan annettuja ohjeita. Kuitenkaan en koskaan tehnyt esim. mallitilkkua tai suhteuttanut omaa löysää käsialaani ohjeen silmukoihin.


Muutama vuosi (ehkäpä noin 5 vuotta) sitten aloitin Suuri Käsityö-lehden ohjeen mukaisen helpon neuleen tekemisen. Tarkoitus oli tehdä suuri neliö, joka taitetaan ja tehdään hihat taitetun neliön reunoihin. Aina oikein neuletta suoraa pötköä, mikä tässä voisi muka mennä vikaan. Sain neliön valmiiksi ja ompelin saumoja vähän kiinni. Huomasin, että pala oli aivan liian suuri minulle. Noudatin kyllä ohjeessa annettua silmukkamäärää, mutta neuloin niin löysää, että homma meni vähän pieleen. Päätin purkaa työni.


Jonkun aikaa lanka odotteli kerällä, kunnes luin inspiroivaa oma koppa-blogia, jossa ei tarkkoja silmukkamääriä noudateta ja annetaan luovuuden viedä. Blogia lukiessa ajattelin, että ehkäpä voisin uskaltaa kokeilla tehdä jonkun työn ilman ohjetta, kokeillen suoraan omiin mittoihin. Innostuin virkatusta villatakista, johon kerällä odotteleva lanka sopi täydellisesti. Uskaltauduin ryhtyä virkkaamaan ilman ohjetta, vaikka aloittaminen jotenkin mietitytti. Työ eteni joutuisasti, pylväitä ja ketjusilmukoita. Sain melko nopeasti etu- ja takakappaleet valmiiksi. Yhdistinkin ne ja tein kauluksen. Kun sitten yritin loppulangasta saada tarpeeksi pitkät hihat aikaiseksi, tajusin, että nyt joudun kyllä taas purkuhommiin. Olin tehnyt vähän väärässä järjestyksessä ja hoppuillut kauluksen kanssa. Virheistä oppi, taas kerran. Purin kauluksen ja virkkasin hihat sopiviksi. Loppulangasta sain ihan riittävän kokoisen kauluksenkin.



Takista tuli oikein hyvä. Ensimmäinen ilman valmiita silmukkamääriä, ihan villisti tehty vaate. Taidan jatkossakin kokeilla suoraan omilla mitoilla tehtyjä vaatteita. Tuli hyvä mieli onnistumisesta ja siitä, että vaate meni suoraan käyttöön. Kuvat otettu ystäväni kauniissa kodissa. Portaikko ja kissa sopivat villatakkiini loistavasti. Kiitos, Kaisa! Ja kiitos Riinalle minun kuvaamisestani, taas kerran.

Kommentit

  1. Söpö villatakki! Kevyen ja kivan näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Villatakki onkin kevyt ja silti niin lämmin. Ollut käytössä jo monena pakkaspäivänä :-)

      Poista
  2. Tuo villatakki on niin kaunis sekä livenä että kuvissa! (Samoin mallikin.)
    Ja nuo harmaat sävyt ovat niin huiput. Harmitti oikein jälkeenpäin, ettei kuvattu enemmän tuolla portaikossa, kun valo ja värit olivat niin kauniit.
    Jos olisin Kaisa, istuskelisin aina tuolla portailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Totta, portaikossa oli hyvät värit ja valo. Me taidettiin hurmaantua niin siitä olohuoneen kuvaustaustasta, ettei muita muistettu ajatellakaan ;-)

      Poista
  3. Ihana villatakki! On ihana antaa inspiraation viedä! Ja toivoa samalla ettei tartte montaa kertaa purkaa että tulee sopiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin tykkään tästä villatakista kovasti. Nautitaan inspiraatioista aina kun niitä tulee :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h