perjantai 26. helmikuuta 2016

Villatakki villisti

Olen nuorempana käsitöitä tehdessäni ollut erittäin tarkka ohjeiden noudattaja. Jotenkin kuvittelin töiden onnistuvan hyvin, jos vain noudatan annettuja ohjeita. Kuitenkaan en koskaan tehnyt esim. mallitilkkua tai suhteuttanut omaa löysää käsialaani ohjeen silmukoihin.


Muutama vuosi (ehkäpä noin 5 vuotta) sitten aloitin Suuri Käsityö-lehden ohjeen mukaisen helpon neuleen tekemisen. Tarkoitus oli tehdä suuri neliö, joka taitetaan ja tehdään hihat taitetun neliön reunoihin. Aina oikein neuletta suoraa pötköä, mikä tässä voisi muka mennä vikaan. Sain neliön valmiiksi ja ompelin saumoja vähän kiinni. Huomasin, että pala oli aivan liian suuri minulle. Noudatin kyllä ohjeessa annettua silmukkamäärää, mutta neuloin niin löysää, että homma meni vähän pieleen. Päätin purkaa työni.


Jonkun aikaa lanka odotteli kerällä, kunnes luin inspiroivaa oma koppa-blogia, jossa ei tarkkoja silmukkamääriä noudateta ja annetaan luovuuden viedä. Blogia lukiessa ajattelin, että ehkäpä voisin uskaltaa kokeilla tehdä jonkun työn ilman ohjetta, kokeillen suoraan omiin mittoihin. Innostuin virkatusta villatakista, johon kerällä odotteleva lanka sopi täydellisesti. Uskaltauduin ryhtyä virkkaamaan ilman ohjetta, vaikka aloittaminen jotenkin mietitytti. Työ eteni joutuisasti, pylväitä ja ketjusilmukoita. Sain melko nopeasti etu- ja takakappaleet valmiiksi. Yhdistinkin ne ja tein kauluksen. Kun sitten yritin loppulangasta saada tarpeeksi pitkät hihat aikaiseksi, tajusin, että nyt joudun kyllä taas purkuhommiin. Olin tehnyt vähän väärässä järjestyksessä ja hoppuillut kauluksen kanssa. Virheistä oppi, taas kerran. Purin kauluksen ja virkkasin hihat sopiviksi. Loppulangasta sain ihan riittävän kokoisen kauluksenkin.



Takista tuli oikein hyvä. Ensimmäinen ilman valmiita silmukkamääriä, ihan villisti tehty vaate. Taidan jatkossakin kokeilla suoraan omilla mitoilla tehtyjä vaatteita. Tuli hyvä mieli onnistumisesta ja siitä, että vaate meni suoraan käyttöön. Kuvat otettu ystäväni kauniissa kodissa. Portaikko ja kissa sopivat villatakkiini loistavasti. Kiitos, Kaisa! Ja kiitos Riinalle minun kuvaamisestani, taas kerran.

6 kommenttia:

  1. Söpö villatakki! Kevyen ja kivan näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Villatakki onkin kevyt ja silti niin lämmin. Ollut käytössä jo monena pakkaspäivänä :-)

      Poista
  2. Tuo villatakki on niin kaunis sekä livenä että kuvissa! (Samoin mallikin.)
    Ja nuo harmaat sävyt ovat niin huiput. Harmitti oikein jälkeenpäin, ettei kuvattu enemmän tuolla portaikossa, kun valo ja värit olivat niin kauniit.
    Jos olisin Kaisa, istuskelisin aina tuolla portailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Totta, portaikossa oli hyvät värit ja valo. Me taidettiin hurmaantua niin siitä olohuoneen kuvaustaustasta, ettei muita muistettu ajatellakaan ;-)

      Poista
  3. Ihana villatakki! On ihana antaa inspiraation viedä! Ja toivoa samalla ettei tartte montaa kertaa purkaa että tulee sopiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin tykkään tästä villatakista kovasti. Nautitaan inspiraatioista aina kun niitä tulee :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!