Siirry pääsisältöön

Rentouttavia ristipistoja

Olen tehnyt ristipistoja jossain vaiheessa elämääni enemmänkin. Nuorempana rakastin niiden pikkutarkkaa nyhertämistä. Ehkä ne vain sopivat silloiseen mielentilaani. Edelleenkin pidän siitä, miltä ristipistot näyttävät. Pidän myös siitä miten tyhjä kangas täyttyy värikkäistä rukseista muodostaen uusia kuvioita.



Tammikuun alennusmyyntireissulta löysin itselleni Ideaparkin Tigeristä ristipistoiltavan kännykän suojakuoren. Ja vielä omaan puhelimeeni oikein kokoisen. Omani kun ei koskaan ole viimeisintä mallia. Hintaa kuorella oli huimat 3 euroa.

Onnellisena löydöstäni aloin miettiä sopivaa kirjontakuviota kuoreen. Pakkauksessa oli mukana langat ja muutama malli. Päädyin pakkauksen omaan malliin, joka täytti kuoren melkein kokonaan. Käytin osaksi omia kirjontalankoja mukana tulleiden lisäksi. Tein pistot kirjontalangan kahdella säikeellä eli jaoin langan aina kolmeen osaan.


Viikonloppuna nautinkin ristipistojen tekemisestä. Silikoniseen kuoreen pistot oli helppo tehdä. Siitä sai myös hyvin purettua muutamat laskuvirheestä johtuvat väärät pistot. Kuoresta tuli kiva ja otin sen heti käyttöön. 



Kuvausalustana tämän postauksen kuvissa minulla oli Ikean kirja Älska textil, jossa on kauniita ja inspiroivia kuvia monipuolisesta tekstiilien käytöstä.



Iloa viikkoon räntäkeleistä ja liukkaista kaduista huolimatta!

Kommentit

  1. Toihan on hauska! Tunnistaa hyvin oman puhelimensa.
    Minäkin tein ennen paljon ristipistokäsitöitä, mutta nyt se on jotenkin jäänyt ihan kokonaan. Täytyykin viritellä vanha rakas harrastus uudelleen henkiin. Lankojakin on kaapissa vaikka millä mitalla.
    Mukavaa laskiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin! Pulkkamäkeen ei taida tänään olla asiaa, mutta pullat on syöty kahteen otteeseen :-) Joo, kaivat vaan langat esiin ja alat pistelemään. Ehkä nykyään useat ristipistomallit tuntuu vähän vanhanaikaisilta. Pitäis löytää jostakin modernimpia malleja.

      Poista
  2. Onpa kiva! Viis vanhanaikaisuudesta! Ristipistot tuo elämään väriä ja nykyään on uudenaikaisiakin malleja. Juuri selailin atelje margarethan mainosta ja ajattelin et onpa hankalia malleja, ihan kuin maalauksia.... Mut tuo kännykkäkuori on kiva! Ja tarpeeksi pienitöinen, olisikohan siellä munkin kännykkään sopiva kuori! Nostetaan ristipistot uudelleen hitiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, nyt vaan uusia malleja ja käyttötarkoituksia kehittelemään. Ristipistotaulut on jo niin nähty. Tigerin nettisivuilta oli ainakin vaikea löytää yhtään kännykkäkoteloa, kaupasta saattais löytyä. Kannattaa käydä katsomassa, jos sattuu ohi kulkemaan.

      Poista
  3. Onpa nätti! :) Hyvin valitut värit, tykkään! :) Mäkin haluaisin, mutta käytän sellaista läpällistä koteloa ja vielä en ole nähnyt sellaista minkä vois kans koristella ristipistoin.. ehkä vielä joku päivä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) En olisi ehkä valinnut lilaa koteloa, jos muita värivaihtoehtoja olisi ollut. Huomasin yllätyksekseni, että värihän oli oikeastaan tosi kiva. Musta tai muu neutraali väri olisikin ehkä ollut tylsä. Voiskohan läpällisen kotelon läppäosaan tehdä itse muutamia reikiä ja pistellä siihen ristipistoja ;-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h