keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Pinnalla

Minulla on onni asua lähellä Suomen käsityön museota. Kävin viime viikonloppuna katsomassa uusimman näyttelyn ja inspiroiduin siellä, kuten aina.

Ilma oli ihanan aurinkoinen, vaikka tuuli erittäin kylmästi. Museossa oli valoisaa ja tunnelma jotenkin iloinen. Kaupungissa oli tapahtumia pitkin päivää Jyväskylän syntymäpäivän kunniaksi ja sen vuoksi museoonkin pääsi ilmaiseksi sisään.


Sisääntulokerroksessa oli Pinnalla-näyttely, johon oli koottu 16 lupaavan, nuoren taiteilijan töitä. Kaikki osallistujat olivat alle 30-vuotiaita. Ensimmäisenä silmiin osui kauniin herkät korut, joiden valmistusmateriaali ei ensisilmäyksellä selvinnyt. Korut olivat Wiebke Pandikovin suunnittelemat ja valmistamat. Korut oli valmistettu ohuista hedelmäpusseista ja löytyneestä puusta. Työvälineinä oli käytetty silitysrautaa ja juotoskolvia. Todella kaunista. Jotekin se, että materiaali on kierrätettyä ja tuote on onnistunut, tekee tuotteesta vieläkin kauniimman. Roskasta on tehty jotain arvokasta.



Toinen mieleenjäänyt työ oli Marja Hepo-ahon Viimeinkin yhtä. Siinä lasi oli muotoiltu kiven pinnan muodon mukaan. Hieno yhtenäinen kokonaisuus. Näyttelyssä oli esillä kolme samalla tavalla tehtyä työtä. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy kauempaa kuvattuna nämäkin työt.


Kierrätetystä kuparilangasta kudottu huivi oli erittäin vaikuttava ja kaunis. Se oli Mirva Kuvajan työ nimeltään Aaltoliike.



Museon yläkerrassa oli vanhaan käsityölehteen pohjautuva näyttely. Lehti oli Tyyne-Kerttu Virkin perustama Omin käsin-lehti, joka ilmestyi Suomessa vuosina 1938-1972. Lehdessä oli säästövinkkejä sodan jälkeiseen pula-aikaan ja kaikenlaisia käsityöohjeita. Näyttelyyn oli koottu suuri määrä käsitöitä, jotka toivat kyllä mieleen oman mummolan ja mummon tekemät käsityöt. Näyttelyssä oli myös kuvia ilmestyneistä lehdistä ja niiden ohjeista. Juttelin näyttelyssä erään ehkä noin 70-vuotiaan rouvan kanssa, joka kertoi Omin käsin-lehden olleen aikoinaan ainut lehti, jossa oli käsityöohjeita. Siihen aikaan ei naistenlehtiä ollut juuri muitakaan. Hän oli säästänyt kaikki äitinsä vanhat lehdet ja sanoi etsivänsä vieläkin niistä ohjeita omiin käsitöihinsä.


Ketjuvirkattu pannumyssy oli vuosien 1941-1944 ajalta Aunuksesta, Karjalasta. Ketjuvirkkauksella koristeltuja töitä oli näyttelyssä useampiakin. Ketjuvirkkaustyöt oli punavalkoisia ja ne kuuluvat Karjalan alueen käsitöihin. Lehden perustanut Tyyne-Kerttu Virkki oli ilmeisesti perustanut jonkinlaisen käsityöneuvontapaikan juuri Aunukseen ja kouluttanut itse käsityöohjaajia. Mustavalkoiset ketjuvirkkausideat vaikuttivat mielestäni melko moderneilta. Kirjontatyöideoita lähti päässä jo kehittymään. Ipadin suojapussi näyttäisi oikein hyvältä mustavalkoisena ketjuvirkkauksella koristeltuna. Saapa nähdä, tuleeko näistä ideoista valmiita töitä koskaan, mutta ideoita pitää olla ja niitä voi keräillä mieleensä kehittymään vaikkapa museoista.


4 kommenttia:

  1. Aivan mahtavia on. Olen sun blogissa eka kertaa. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin + osallistu arvontaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun olet löytänyt blogiini. Totta kai haluan tulla sinun blogiasi katsomaan :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!