Olen tällä viikolla siivoillut kaappeja ja törmännyt moneen nostalgiseen esineeseen. Muistoja ja tunnelmia on tulvahtanut mieleen. On ollut kiva muistella menneitä. Toisaalta on ollut hyvä antaa joitakin asioita pois. Jotkut esineet ovat päässeet uudelleen esille unohduksen jälkeen. Nostalgiasta tuli mieleen esitellä oma käsityöpussini, usein mukanani kulkeva pussi, jossa viimeisin keskeneräinen käsityö.
Minun käsityöpussini on peräisin 80-luvulta. Olen tehnyt sen koulussa, muistaakseni kolmannella tai neljännellä luokalla. Kangas on laadukkaan tuntuista, ehkä puuvillaa ja pellavaa. Meillä oli melko tiukka käsityönopettaja ja hän vaati ehdottoman siistiä työn jälkeä. Se kyllä näkyy saumoissa, jotka on tehty viimeisen päälle. Pussukan päälle on kirjailtu ketjupistoilla omat nimikirjaimet. Pistot ovat todella pieniä ja huolellisesti tehtyjä. Nauhakujaan on pujotettu nyöri, josta pussukan voi myös laittaa roikkumaan. Jos nyt tekisin samanlaisen työn, luulenpa, ettei lopputulos olisi ihan noin siisti.
Tämä käsityöpussi lojui vuosia jossain laatikossa, missä säilytin muistoja lapsuudesta. Muutama vuosi sitten löysin sen ja otin jatkuvaan käyttöön. Pussukka on juuri sopivan kokoinen, kätevä napata isompaan käsilaukkuun mukaan. Nyöristä pussukan on saanut roikkumaan esimerkiksi bussissa edessä olevan penkin kahvaan tai kotona joskus nojatuolin käsinojaan. Silloin lankakerä ei pyöri lattialla ja kerää mukaansa kaikkia kissankarvoja.
Viime aikoina käsityöpussukka on kaivettu esille mm. junassa, hotellissa, autossa, kahvilassa, uimahallin aulassa, ihanassa teehuoneessa (Teeleidi), terveyskeskuksen odotusaulassa, lankakaupassa (Neuloosi) ja ihan omassa kodissa. Toiset kaivavat odotteluhetkessä taskustaan kännykän, minä usein neuleen. Aina on hyvä olla tekeillä odottelutilanteisiin sopiva neulomus. Millaisia käsityöpussukoita teillä mahtaa olla?
Kätevää! Juuri eilen mietin, että nykyään ihmiset kaivavat kännykät esiin joutoaikoina. Ennen varmasti moni nainen kaivoi neuleen esiin. Usein pohdin, onko sopivaa neuloa syntymäpäivillä, yleisötapahtumissa ym. Ei kai se ketään haittaa.
VastaaPoistaTotta, Leena. Itsekin olen pohtinut neulomisen sopivuutta eri tilanteisiin. Ainakin se sopii hyvin kaikkiin odottelutilanteisiin. Ei kun puikot heilumaan vaan :-)
PoistaIhana pussukka!
VastaaPoistaVarmasti on terapeuttisempaa kaivaa käsityöpussi esiin, kännykän sijasta. Minä olen huomannut, että jos hermostuttaa, on mukava antaa käsille jotain tekemistä. Se rentouttaa ja helpottaa tilannetta. Monessa odotustilanteessa ajatukset olisi hyvä saada pois ehkä jännittävästäkin odotuksesta. Olisikin helpottavaa, jos jännityksen saisi purettua käsityöhön.
Niinpä. Jatketaan siis kässäpussukoitten kuskaamista ja helpotetaan omaan oloa neulomalla aina kun tarve niin vaatii :-)
Poista