Siirry pääsisältöön

Käsityöpussi

Olen tällä viikolla siivoillut kaappeja ja törmännyt moneen nostalgiseen esineeseen. Muistoja ja tunnelmia on tulvahtanut mieleen. On ollut kiva muistella menneitä. Toisaalta on ollut hyvä antaa joitakin asioita pois. Jotkut esineet ovat päässeet uudelleen esille unohduksen jälkeen. Nostalgiasta tuli mieleen esitellä oma käsityöpussini, usein mukanani kulkeva pussi, jossa viimeisin keskeneräinen käsityö.


Minun käsityöpussini on peräisin 80-luvulta. Olen tehnyt sen koulussa, muistaakseni kolmannella tai neljännellä luokalla. Kangas on laadukkaan tuntuista, ehkä puuvillaa ja pellavaa. Meillä oli melko tiukka käsityönopettaja ja hän vaati ehdottoman siistiä työn jälkeä. Se kyllä näkyy saumoissa, jotka on tehty viimeisen päälle. Pussukan päälle on kirjailtu ketjupistoilla omat nimikirjaimet. Pistot ovat todella pieniä ja huolellisesti tehtyjä. Nauhakujaan on pujotettu nyöri, josta pussukan voi myös laittaa roikkumaan. Jos nyt tekisin samanlaisen työn, luulenpa, ettei lopputulos olisi ihan noin siisti.




Tämä käsityöpussi lojui vuosia jossain laatikossa, missä säilytin muistoja lapsuudesta. Muutama vuosi sitten löysin sen ja otin jatkuvaan käyttöön. Pussukka on juuri sopivan kokoinen, kätevä napata isompaan käsilaukkuun mukaan. Nyöristä pussukan on saanut roikkumaan esimerkiksi bussissa edessä olevan penkin kahvaan tai kotona joskus nojatuolin käsinojaan. Silloin lankakerä ei pyöri lattialla ja kerää mukaansa kaikkia kissankarvoja.



Viime aikoina käsityöpussukka on kaivettu esille mm. junassa, hotellissa, autossa, kahvilassa, uimahallin aulassa, ihanassa teehuoneessa (Teeleidi), terveyskeskuksen odotusaulassa, lankakaupassa (Neuloosi) ja ihan omassa kodissa. Toiset kaivavat odotteluhetkessä taskustaan kännykän, minä usein neuleen. Aina on hyvä olla tekeillä odottelutilanteisiin sopiva neulomus. Millaisia käsityöpussukoita teillä mahtaa olla?

Kommentit

  1. Kätevää! Juuri eilen mietin, että nykyään ihmiset kaivavat kännykät esiin joutoaikoina. Ennen varmasti moni nainen kaivoi neuleen esiin. Usein pohdin, onko sopivaa neuloa syntymäpäivillä, yleisötapahtumissa ym. Ei kai se ketään haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Leena. Itsekin olen pohtinut neulomisen sopivuutta eri tilanteisiin. Ainakin se sopii hyvin kaikkiin odottelutilanteisiin. Ei kun puikot heilumaan vaan :-)

      Poista
  2. Ihana pussukka!
    Varmasti on terapeuttisempaa kaivaa käsityöpussi esiin, kännykän sijasta. Minä olen huomannut, että jos hermostuttaa, on mukava antaa käsille jotain tekemistä. Se rentouttaa ja helpottaa tilannetta. Monessa odotustilanteessa ajatukset olisi hyvä saada pois ehkä jännittävästäkin odotuksesta. Olisikin helpottavaa, jos jännityksen saisi purettua käsityöhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jatketaan siis kässäpussukoitten kuskaamista ja helpotetaan omaan oloa neulomalla aina kun tarve niin vaatii :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h