Siirry pääsisältöön

Lomaneule omasta päästä

Kesän ja loman aluksi käyn melkein aina ostamassa langat johonkin lomaneuleeseen. Se auttaa pääsemään työasioista irti ja pääsemään lomatunnelmaan. Tänä kesänä päätin neuloa itselleni ohuen, vilpoisan neuleen pellavalangasta. Neuleen, jota voisi pitää lämpiminä kesäpäivinä, joka olisi laskeutuva, eikä hiostaisi. Ostin Sandnes Garnin Tynn line- lankaa Titityystä viisi kerää. Mallia olin kyllä jo katsellut, mutta en oikein löytänyt sellaista juuri oikeaa. Päätinkin onnistuneesta villatakista innostuneena kokeilla neulepaitaa ilman ohjetta.

Aloitin tekemällä mallitilkun ja laskemalla silmukat päänaukkoon. Tällä langalla, minun käsialallani aloitussilmukoiden määrä oli 120. Jaoin silmukat kuudella 120:6=20. Neuleen aloituskohta jäi keskelle selkää. Laitoin silmukkamerkit niin, että etu- ja takakappaleeseen tuli 40 silmukkaa ja hihoihin 20. Tein lisäyksiä silmukkamerkin kohdalla ennen ja jälkeen merkin joka kerroksella 3 kertaa ja sen jälkeen joka toisella kerroksella niin kauan, että pääsin kainaloiden kohdalle. Hihan silmukat jätin tässä vaiheessa apulangalle odottelemaan. Loin molempiin kainaloihin 12 silmukkaa. Olisi riittänyt vähän vähempikin määrä, mutta kaventelin jonkin verran, että sain väljyyden rinnan ympäriltä sopivaksi. Neuloin helmaosan ilman lisäyksiä ja tein vielä helmaan lopuksi muutaman kerroksen ainaoikeinneuletta.

Kuvassa parin vuoden takainen lomaneuleeni,  Nurmilintu-huivi
Hihan silmukoita oli 75. Aluksi kavensin neljä kertaa kainalon kohdalla. Neuloin kyynärpäähän asti ja sen jälkeen tein muutaman kavennuksen. Kun hiha oli sopivan pituinen neuloin lopuksi myös muutaman ainaoikeinkerroksen ja päättelin silmukat. Lankaa kului 4 kerää.




Paidan neulomiseen meni koko kesä. En kyllä neulonut sitä koko aikaa, välillä jatkuva sovittelu rasitti ja siksi piti tehdä jotain muuta. Tai olin kirjannut ohjeet epäselvästi itselleni muistiin ja toinen hiha oli jo pitkällä, kunnes tajusin sen olevan eri levyinen kuin ensimmäinen. No, pienet takapakit kuuluvat asiaan ja eihän lopputuloksesta osaisi iloita niin paljon, jos ei ole joutunut näkemään vähän vaivaa (toisin sanoen purkamaan ;-).


Nyt on paita valmiina ja kesä ehti jo kääntyä syksyksi. Pellavapaitani jää odottelemaan ensi kesän helteitä, mutta onneksi lämpimän huivin kanssa sitä voi pitää vielä kuulaina syyspäivinäkin.

Kiitos parhaalle kuvausassarille, rakkaalle tyttärelleni!

Kommentit

  1. Eleettömän kaunis väri myöten. Että lopputulos kyllä palkitsee, vaikka jouduitkin veivaan ees-taas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit! Itse ajattelin ensin harmaan olevan liian mitäänsanomaton, mutta nyt olen väriin oikein tyytyväinen. Taitaa monen käsityön kohdalla olla niin, että lopputulos palkitsee. Ei kai näitä muuten oikein viitsisi edes tehdä :-)

      Poista
  2. Aivan ihana paita! Sellainen vähäeleisen tyylikäs ja rento. Myös huivi on tosi nätti. Saa nähdä josko mullakin vielä jonain päivänä riittäisi kärsivällisyys neulepaidan tekemiseen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna😊 Minäkään en muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan neulovani paitaa, joka onnistuu ja vielä ilman ohjetta. Kyllä säkin vielä neulot paidan👍 Pikkuhiljaa kohti uusia tavoitteita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h