Siirry pääsisältöön

Sanna Lappalaisen tekstiilitaidenäyttely


Vääksyssä, kauniin kanavan varrelta, löytyy tekstiilitaiteilija Sanna Lappalaisen näyttely Viittä vaille 60 - kankaista ommeltu elämä. Kävimme helteisenä heinäkuun iltapäivänä katsomassa näyttelyn ja ihmettelmässä todella taitavasti ommeltuja taideteoksia. 



Näyttelyssä oli esillä mm. kaupunkikuvia, naivistisia traktoriaiheisia kuvia, joissa on myös eläimiä ja rantamaisemia. Kaikki työt on tehty ompelemalla ompelukoneella. Työt ovat valokuvan tarkkoja ja yksityiskohdat todella taitavasti ommeltuja. Sanna Lappalainen on tehnyt tekstiilitaidetta 36 vuotta. Hän aloitti ompelemalla patalappuja, joita on myös näyttelyssä myynnissä. Tämä näyttely on Sannan lähestyvän 60-vuotisjuhlan juhlanäyttely vähän etukäteen, siitä näyttelyn nimi. 




Pidin näyttelyssä erityisesti ikkuna- ja ovikuvista. Kuvat on Helsingin vanhoista rakennuksista ja niiden värisävyt ovat harmonisia ja sopivat hyvin yhteen. Yhdessä teoksessa on ollut paljon ompelemista ja pienetkin yksityiskohdat ovat niin oikean näköisiä. Työt näyttävät kauempaa ihan valokuvilta, läheltä katsottuna ompelulangat ja kankaiden pinnat tulevat näkyviin. Täällä myös juttua Sannan töistä.




Tämä työ kuvastaa hyvin minua ja neulovia ystäviäni, työn nimi Neuleterapiaa kesäyössä



Näyttely oli piristävä yllätys helteisenä päivänä, kun Vääksyn ohi ajelimme. Emme olleet suunnitelleet näyttelyssä käyntiä, mutta oli ihana löytää se. Taiteilija itse oli paikalla ja hänen kanssaan oli mukava rupatella. Näyttely on avoinna 12.8. asti, joten vielä ehtii tutustumaan näyttelyyn ja samalla kauniiseen Vääksyyn ja myös sen kanavan seutuun. 




Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h