Siirry pääsisältöön

Nojatuolin suojukset


Kuten useimmat teistä tietävätkin, meillä asustelee kaksi kollikissaa. Kissaherramme ovat hyvin koulutettuja ja ne noudattavatkin perheemme sääntöjä melko hyvin meidän ollessa kotona. Normiarjessa, meidän työpäivien aikana kotona saattaa kuitenkin käydä niin, että joku makaa keskellä ruokapöytää, kävelee tiskipöydällä tai teroittaa kynsiään kiipeilypuun sijaan huonekaluihin. 


Meillä on kaksi vaaleaa nojatuolia, jotka ovat myös kissojen ahkerassa käytössä. Niissä on kiva nukkua ja niitä on kiva myös kynsiä. Kynsimistä vastaan piti ommella nuojatuoleille suojat.


Minulla oli kaapissa mustaa, liukaspintaista kangasta. Olin saanut sitä ison määrän äidiltäni. En jaksanut verhoilla tuoleja kokonaan, vaan halusin helposti irrotettavan suojan, joka on nopea ommella. Leikkasin ja ompelin ensin pitkän suikaleen selkänojan ympärille. Laitoin sauman selkänojan taakse. Sen jälkeen leikkasin ja ompelin istuinosan suojaksi suoran kaitaleen. Kiinnitin kaitaleen kuvissa näkyvällä tavalla selkänojaosan kaitaleeseen kiinni.


Istuinosan kaitale on pujotettu selkänojaosan suojan alle.



Tällaisia, yläkuvassa näkyviä jälkiä kissojen jäljiltä alkoi näkymään. Tämä ompelemani suoja estää samanlaisten ilmaantumisen tuolin yläosaan. Alaosa jäi nyt kuitenkin ilman suojaa. 


Istuinosan suoja on lisäksi painettu nojan ja istuinosan väliin. Näin valmistui vauhdikkaasti siisti suoja nojatuolille ja samalla sain hieman suojaa tuolin kankaalle. Ehkä suoja pidentää tuolin käyttöikää. 


Leppoisia kotoilupäiviä! Lämpimiä ajatuksia kaikille!

Kommentit

  1. Hyvä idea! Mulla oli myös ennen kissa, joten kuulostaa tutulta raapimiset ja kynnen teroittamiset jos johonkin... Kissasi ei muuten näytä kovin ilahtuneelta tuosta suojuksesta, tai ehkäpä sitten kuvaamisesta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein päättelit, että kissani ei pidä uudesta suojasta. Se tuntuu ehkä liian kylmältä ja liukkaalta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h