Siirry pääsisältöön

Ilmoitustaulu kierrättäen


Olin pitkään kaivannut keittiön seinälle ilmoitustaulua. Muutamasta liikkeestäkin sellaista etsin, mutta hinta tuntui olevan vähän turhan korkea. Kierrätyskeskuksessa haahuillessani oivalsin vanhan ritiläkorin olevan oivallinen ilmoitustaulu. Ostin yhden korin matkaani muistaakseni kolmella eurolla. 


Kokeilin sahata korin reunoja irti käsisahalla, jossa oli metalliterä. Se onnistui alkuun ihan hyvin, mutta työn edetessä en saanut sahaa mahtumaan korin leikatun reunan ja pohjan väliin, joten piti keksiä joku muu ratkaisu. Mieheni sai tehtäväkseen leikata korin reunat rälläkällä. 


Sen jälkeen hioin leikkauskohdat hiekkapaperilla ja maalasin ritilän mustalla spray-maalilla pariin kertaan. 




Keittiön seinässä oli edellisen taulun jäljiltä ruuvi, johon ripustin valmiin ritiläilmoitustaulun. Laitoin siihen muutaman kortin klipsulla kiinni. Koska ilmoitustaulu on melkein kiinni seinässä, kiinnitysklipsujen takaosa on taitettuna alaspäin.



Ilmoitustaululla olevat kortit olen ostanut Anna-Mari Westin nettikaupasta. Tykkään näistä korteista erityisen paljon. Ilmoitustauluun on kiva kiinnittää kortteja tai muita inspiroivia kuvia. Ajattelin kokeilla myös jonkinlaisen säilytyspussukan kiinnittämistä ilmoitustauluun. Pussukkaan voisi laittaa vaikkapa pienen yrttiruukun. 


Ihanaa, aurinkoista iltaa ja mukavaa loppuviikkoa!

Kommentit

  1. Onpa hauska idea! Olen itsekin miettinyt juuri tuollaista ilmoitustaulua meillekin. En ole kuitenkaan tajunnut, että voisin tehdä sen itse. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina, kommentista ja kiva, jos ideasta on hyötyä!

      Poista
  2. Tosi ihanan taulun olet tehnyt. Mahtava idis. Ja hyvä, kun sait apua mieheltäkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teresa! Mieheni tarjoutui avuksi, kun suunnittelin ensin itse rälläköiväni ritilän. Näin se ehkä sujui paremmin ja turvallisemmin ;-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h