Siirry pääsisältöön

Boro-kirjontaa

Opiskeluissani Jyväskylän Taitokeskuksella teimme keväällä koronan aiheuttaman etäopetusjakson aikana boro-kirjontaa. Se on vanhaa japanilaista kirjontaa, jota on käytetty vaatteiden paikkaamiseen. Me koristelimme boro-kirjonnalla kangaskassin, jossa saattoi olla jonkun firman mainos. Idea tähän oli opettajamme Raija Mannisen. 



Minä löysin kangaslaatikoistani aika paljonkin puuvillakangastilkkuja, jotka sopivat tähän tarkoitukseen hyvin. Aloitin kokoamalla punasävyiset tilkut yhteen ja leikkaamalla niistä neliön tai suorakaiteen muotoisia paloja. Tilkkuja ei tarvinnut huolitella. Sommittelin palat kangaskassin päälle niin, että palat menevät osittain päällekkäin. Kun sommitelma näytti hyvältä, laitoin tilkut nuppineuloilla kiinni. Tässä vaiheessa tilkut olisi voinut kiinnittää myös kaksipuoleisella liimakankaalla, mutta minulla ei sellaista sattunut olemaan. 




Tämän jälkeen ompelin etupistoilla tilkkuja kiinni kassin kankaaseen vapaasti, kuten sillä hetkellä huvitti. Kokeilin kirjoa etupistoilla myös ympyrän muotoa. Käytin kirjonnassa kaksisäikeistä kirjontalankaa. Tätä oli kiva tehdä televisiota katsellessa. Pistoja tein sen verran, että tilkut pysyivät kiinni ja myös sen verran, mikä näytti hyvältä. Koristelin kassin molemmin puolin. Toiselle puolelle tuli tilkkuja ja pistoja vain hieman vähemmän. 



Kassin koristelussa käyttämistäni tilkuista osa on minulle tärkeitä ja ne muistuttavat menneistä. Vanhin kankaista on äitini tilkkulaatikosta, kangas, jossa on pinkkejä ja vihreäsävyisiä kukkia. Punaisesta Marimekon kankaasta ompelin itselleni yhdeksi merkkipäiväksi juhlatopin. Puna-keltaruudullisesta kankaasta olen ommellut vuorin tyttäreni kevättakkiin silloin, kun hän oli 1-vuotias. Valkoiset tilkut ovat lakanakankaisia kokeilutilkkuja.


Tällä idealla saa kangaskassista persoonallisen ja kivan näköisen. Samaa ideaa voi käyttää tietysti mihin vaan. Itse tykkäsin siitä, että sain käyttöön pieniäkin tilkkuja, joista tykkään ja myös siitä, että työtä oli mukava tehdä. Käsinompelu oli rauhoittavaa eikä tarvinnut tehdä niin millintarkaa työtä. 





Kommentit

  1. Kaunista ja herkkää <3 Boro-kirjonta taitaa olla nyt suosiossa. Mainoskassilla on loistava uusi elämä. Katselin noita kirjontapistoja, niistä saa kyllä sommiteltua juuri omanlaisensa, millaiset jaksaa tai haluaa kirjoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna kommentistasi! Boro-kirjonta on kivaa juuri siksi, että jokainen voi tehdä pistoja ihan oman huvittamisen mukaan ja sommitella niitä tilkkuihin luovasti. Ja jos tilkut kiinnittää kaksipuoleisella liimakankaalla kankaaseen kiinni, kirjontaa voi helposti tehdä automatkoilla tai ulkona. Todellinen kesäkäsityö siis :-)

      Poista
  2. Sievä ♥ Viimeisimmässä Suuressa Käsityö -lehdessä oli tehty kori samaan tyyliin ja innoistuin, että tätähän voisi kokeilla. Lehdessä taisi olla tosin jokin toinen tekniikka, mutta lopputulos oli hyvin samanoloinen ja etupistoja siinäkin oli käytetty. Muistaakseni. :D Mutta joka tapauksessa, inspiroivan näköistä, ja käsinompelu on minusta käsitöistä kaikista rauhoittavinta tekemistä, että tätä joutuu varmaan kokeilemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä! Kiva, jos innostuit. Käsinompelu on minunkin mielestäni rauhoittavaa. Voisikin taas aloittaa uuden kirjontatyön.

      Poista
  3. Ihana, kun esittelit tämän tekniikan ja annoit sille nimen.
    Japanissa asuessa nämä pistot tulivat tutuiksi. Ihana tekniikka. Japanilaiset osaavat tehdä hienosti ongelmakohdasta tai rikkinäisestä aina jotakin vielä arvokkaampaa. Ihana taito, jonka itsekin haluaisin oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Tämä on kyllä todella kaunis tekniikka ja idea vanhojen kankaiden käytöstä on minulle erityisesti mieleen. Uskon, että oppisit tämän kyllä helposti. Kannattaa kokeilla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo pipo ohjeineen

Huomasin viikko sitten somesta, että asunnottomille oli meneillään pipojen, lapasten ja sukkien keräys. Minulla oli juuri siinä vaiheessa kesken neuletyö, johon olin vähän kyllästynyt. Kaipasin siis vaihtelua. Pengoin lankalaatikkoni läpi ja löysin neljä pientä kerää jämälankoja, jotka olivat suunnilleen samanpaksuisia (vastasivat paksuudeltaan ehkä Novitan Isoveli-lankaa) ja sopivat väreiltään jotenkin yhteen. Päätin osallistua hyväntekeväisyysprojektiin neulomalla pipon.  Malttamattomana en jaksanut tehdä mallitilkkua ja loin summittaisesti silmukoita. Muutaman kerroksen jälkeen totesin pipon olevan lasten kokoa ja purin työn. Toisen kerrankaan jälkeen silmukoita ei ollut tarpeeksi. Kolmannella kerralla onnistui. Tästä opin taas kerran sen, että nopeammin olisin saanut valmista, jos olisin malttanut mieleni ja tehnyt edes pienen mallitilkun.  Loin onnistuneeseen pipoon 90 silmukkaa 3,5:n puikoille. Olen saanut jonkun käsityölehden kylkiäisenä Prymin ergonomiset puiko

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Elämäni ensimmäinen neulottu hame

Sain joku aika sitten KlompeLOMPE-kirjan arvioitavaksi ja ihastuin kirjaan välittömästi. Sen tyyliin, sopivan tuntuisiin ohjeisiin ja suloisiin kuviin. Kirjasta bongasin neulotun hameen ohjeen, joka sai ajatukseni liikkeelle. Eipä ollut aikaisemmin tullut edes mieleen neuloa hametta. Se tuntui jotenkin mahdottomalta. Toisaalta, käytänhän trikoista hametta, miksen siis neulottuakin. Lisäksi talvisin palelen töissä jatkuvasti, joten lämmittävät vaatteet eivät olisi pahitteeksi. Miksi siis hame ei olisi seuraava neuleprojekti? Lainasin kirjastosta toisenkin KlompeLOMPE- kirjan, Ihania neuleita lapsille. Sieltä löytyi Siksak- hame mielestäni vielä kauniimmalla pintaneulekuviolla. Se siis valikoitui lopulta neulottavakseni. Ostin Neuloosista Langin Novena baby alpaca- lankaa, joka on hyvälaatuista ja kestää jonkin verran kulutusta. Vyötteen tietojen mukaan lanka kestää jopa 30 asteen hellävaraista konepesua. Hame joutuu paljon kovempaan käyttöön kuin vaikkapa paita tai huivi, joten la