l u m i s i i v e t

Uusi vuosi on alkanut ja olen lomaillut oikein kunnolla. Olen ottanut rennosti ja viettänyt aikaa perheen kanssa kotoillen. Hämmästyksekseni olen katsonut jopa muutaman elokuvan ilman neuletta käsissäni. Poikkeuksellista minulle, mutta tauko tekee hyvää, mukavasta harrastuksestakin. Loppulomasta sain siivottua työhuoneeni ja tehtyä pari pitkään keskeneräisenä ollutta käsityötä loppuun. Joten voin aloittaa tämän vuoden melkein puhtaalta pöydältä. Tässä postauksessa kuitenkin vielä viime vuoden neulomuksiani, nimittäin joululahjaneuleet. Minä harvemmin innostun mistään hitti-asiasta. Tai olen vähän mattimyöhänen ja toteutan idean vasta sitten, kun se ei enää ole hitti. Viime syksynä Oslo-pipoja valmistui monen bloggarin toimesta ja niitä vilahteli Insta-tileillä usein. Kiinnostuin piposta sen yksinkertaisuuden vuoksi. Päätin neuloa kummipojalleni sellaisen joulupakettiin, koska arvelin alakouluikäisen käyttävän sellaista. Kummitäti kun ei ole ehkä muuten aallonharjalla nykymuod...

Joku aika sitten olimme lähdössä viikonloppuna reissuun ja päätin aloittaa reissuneuleena lapaset. Miehen pipon neulomisesta oli jäänyt harmaata Novitan Isoveli -lankaa. Edellisenä iltana kokeilin sopivia silmukkamääriä, ettei autossa sitten tarvitse muuta kuin neuloa. Halusin kokeilla lapasen reunaan myös hiirenhammasreunusta, johon löysin loistavan ohjeen Hääräämö n sivuilta. Neuloin reissupäivän aikana molemmat lapaset. Paksusta langasta ne valmistuivat melko nopeasti. Olin jossakin käsityölehdessä nähnyt kauan sitten ohjeen, jossa lapaseen tehtiin jälkikäteen yhden silmukan kuvioita ja jätettiin langan päät lapasen sisälle lisälämmikkeeksi. Selasin käsityölehtipinoni läpi, mutta en löytänyt ohjetta. Päätin kokeilla siis ilman. Neulan avulla jäljittelin silmukoita ja katkaisin langan niin,  että nurjalle jäi lankatupsut. Otin jo lapaset käyttöön, mutta huomasin, että langat saattavat tarttua johonkin ja irrota kokonaan. Tein vielä solmut jokaiseen lankatupsuun. Alla ole...

Kirjavinkki                                                                                 Blogiyhteistyö: Sitruuna Kustannus Oy Sain arvioitavaksi Jorid Linvikin Suuren lapaskirjan . Samalta kirjoittajalta, suositulta norjalaiselta bloggarilta, on ilmestynyt myös Suuri sukkakirja, josta kirjoittamani arvio löytyy täältä . Molemmat kirjat ovat kovakantisia, laadukkaita kirjoja, jotka sopivat loistavasti vaikka joululahjaksi neulojille.  Kirja on nimensä mukaan lapaskirja, ihanan inspiroiva teos, josta löytyy yli 40 kirjoneulelapasen ohjeet. Mallit on jaettu kahdeksaan eri aihepiiriin, joista jokaisesta löytyy useampi mallivaihtoehto. Malleja löytyy mm. erilaisista eläimistä kirahveista pikkukettuihin. On lemmikkieläinlapasia ja eksoottisempia eläinlapasia. Myös erilaisilla ...

Kovien pakkasten aikaan tuli yhtäkkiä muka kauhea tarve lämpimille perusneuleille, ihan kuin niitä ei olisi alkutalvesta tarvittu. Lapsella oli käytössään vain yksinkertaiset lapaset ja niiden sisään piti alkaa neulomaan toisia. Tein lapaset ihan perusohjeella ilman peukalokiilaa. Lanka oli jotain omista lankavarastoista, melko paksua, osittain villaa, mutta mukana myös tekokuitua. Oma, joka päivä käytössä oleva pipo on ihan hyvä, mutta siitä käy hieman viima läpi. Tarve oli siis paksummalle pipolle. Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä (01/2016) oli Onnellin ja Annelin pipon ohje ja se tuntui kivalta mallilta. Tein pipon myös omista jemmoistani löytyneestä villalangasta, jonka olen ostanut vuosia sitten Titityystä. Jouduin miettimään silmukkamääriä taas kerran, kun ohjeen lanka oli eri merkkistä. Palmikkoa oli hauska neuloa ja melkein harmitti, kun pipon kavennukset lähestyivät. Tupsun pyörittelin kierrätyspahvin ympärille ja laitoin keikkumaan pipon nokkaan. Neuloin...

Ensimmäinen postaukseni blogissani oli virkattu raitapaita polkupyörääni . Sillä samaisella pyörällä olen koko syksyn polkenut töihin lähes joka päivä. Pyrkimys tietysti olisi, että joka päivä. Aamut ja myös iltapäivät ovat nyt syksyn aikana olleet todella pimeitä. Usein olen ajellut varovasti varsinkin tien ylityksissä, kun autoilijoiden huomaamisesta ei voi aina aamukiireessä olla varma. Minulla on pyörässä lamppu, joka on aina ajaessa automaattisesti päällä. Takakorissa olevassa laukussa on myös heijastin ja pyörän takana normaali kissansilmä. Perusturvallisuudesta on siis huolehdittu. Mutta itsekin autoillessa huomaan, että pyöräilijöitä on välillä, varsinkin sateella, erittäin vaikea havaita. Heijastinliivit eivät kaupassa kovin paljon maksa. Löysin kuitenkin kotoa Tekniikan Maailman lehtitilauksesta lahjana miehelleni tulleen XXL-kokoisen heijastinliivin, joka oli käyttämättömänä. Se päällä olen polkenut viime kuukaudet töihin. Joka kerta liivin päälle pukiessa mietin, että ...