Siirry pääsisältöön

Pieniä yllätyksiä

Minulle tärkeiden ihmisten pitää näkyä myös liikenteessä, ettei heille satu mitään. Sen vuoksi askartelin läheisilleni joulukortin kaveriksi pienen heijastimen. Olin opetellut tuohitähden tekemistä jo aikaisemmin ja minulla oli ohje tulostettuna. Silti etsin lisäohjeitä netistä, kun tuntui, ettei homma oikein lähde sujumaan. Täällä on hyvä ja selkeä ohje. Itse hieman vielä yksinkertaistin mallia.


Olin ostanut heijastinnauhaa jo vuosi sitten käsityömessuilta. Toinen nauha oli leveämpää ja leikkasinkin sen keskeltä puoliksi. Harmikseni en löytänyt messuilta molemmilta puolilta heijastavaa nauhaa.


Taittelu oli aika mukavaa, kun vauhtiin pääsi. Jäykempi nauha osoittautui tehdessä paremmaksi, koska siihen pystyi tekemään pitävämmät taitokset. Kun tähdet olivat valmiit, liimasin nauhojen päät Eri Keeperillä. Tein revolveripihdeillä reiän, johon pujotin mustaa puuvillalankaa. Vielä muutama helmi koristeeksi, solmulla kiinni ja musta hakaneula kiinnitystä varten.


Paketoin pienet yllätykset pakettiin, joka mahtui hyvin kirjekuoreen. Nyt heijastimet ovat jo saajillaan (toivottavasti) käytössä. 


Heijastintähdistä jäi pätkiä heijastinnauhaa, joille mietin käyttöä. Korvakoruja ei koskaan ole liikaa, joten päätin tehdä pienemmät tähdet korviini. Leikkasin nauhan keskeltä kahtia niin, että sain kapeat (noin 4-5 mm) nauhanpätkät. Niistä taittelin itselleni heijastavat korvakorut samalla idealla. Nauha loppui hieman kesken, joten tähteen tuli vain neljä sakaraa kahdeksan sijaan. Näistä ei ehkä ole ihan heijastimiksi pienen kokonsa vuoksi, mutta saattaa niistä jotain valoa heijastuakin. Kuvaustelineenä toimii kirppikseltä löytämäni venäläinen teepurkki, joka on meillä purkkapurkkina. Samanlaisessa mummoni säilytti aikoinaan keittiössään teetä.


Kommentit

  1. Onpa söpöjä! Näistä hehkuu sellainen perinteikkyys ja tyylikkyys. Näissä näkyy myös käsillätekemisen taito. Varmasti mieleisiä jokaiselle saajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin tykkäsin näistä ja myös näiden antamisesta. Innostuin vanhasta perinteisestä tuohitähdestä ja olisin voinut taitella niitä vaikka mistä materiaalista. Kun tekemisen oppi, niiden taittelu oli aika palkitsevaa. Uskon, että heijastimet menivät käyttöön.

      Poista
    2. Koitin myös tehdä näitä tähtiä heijastinkankaasta, mutta oma kangas on kovin kevyttä ja taitokset ei tahdo pysyä. Onko vinkkiä mihin kriittisiin kohtiin voisi laittaa liimatippa ettei seuraavat pujotuskohdat liimaudu yhteen?

      Poista
    3. Hei, Pia ja kiitos kommentistasi! Liima on hyvä ajatus, mutta sitä on kyllä hankala laittaa taitoksiin, koska suurin osa on sellaisia, että niistä pujotetaan suikale vielä uudestaankin. Kokeile tehdä harjoitustähti vaikka paperisuikaleesta ja testaa siinä sopivia liimauspaikkoja. Hyvää alkanutta uutta vuotta sinulle! Terv. Kati

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen