Siirry pääsisältöön

Pirtanauha yllätti

Suomen Käsityön museolla oli perjantaina 15.4. Tavataan olohuoneessa-tapahtuma teemalla Pirtanauhat. Tiesin kyllä mennessäni, miltä pirtanauhat näyttivät, mutta en ollut koskaan niihin tarkemmin tutustunut. Pirtanauhoista tuli mieleen kansanomaiset käsityöt ja ehkäpä tanhut. Pirtanauhoja on ilmeisesti tehty myös koulukäsityönä ennen minun kouluaikojani, koska useat tuttavani ovat niitä koulussa tehneet.


Museossa sai Omin käsin-näyttelyn olohuoneessa kokeilla pirtanauhan tekemistä. Iltapäivällä siellä oli ollut myös aiheesta luento, johon en ihan ehtinyt. Sen vuoksi en ole ihan varma, käytänkö oikeita termejä tässä postauksessani.


Pirtanauhan tekemiseen tarvitaan nauhapirta, joka on yleensä puinen, kuvassa näkyvä kapistus. Nauhapirtoja on eri levyisiä, vähän sen mukaan, kuinka leveää nauhaa haluaa tehdä. Nauhapirtaan luodaan loimilangat eli pujotetaan samanpituisia villa-, pellava- tai puuvillalankoja niin, että joka toinen lanka on pujotettu reikään ja joka toinen puusäleiden väliin. Loimilangat solmitaan molemmista päistään ja kiinnitetään toisesta päästä esim. pöytään tai oven kahvaan ja toisesta päästä kutojaan. Museossa oli solmittavat vyöt, jotka kiinnitettiin vyötärölle. Tarkoituksena on pitää loimilangat suhteellisen kireänä.


Lisäksi tarvitaan kudelanka, jota kierretään lastan tai kävyn ympärille. En tarkalleen tiedä, mitä eroa kyseisillä välineillä on, mutta joka tapauksessa tarvitaan siis alla olevassa kuvassa näkyviä juttuja ;-)





 Kuvassa lisäksi minun kutomasta pirtanauhasta tehty avaimenperä.

Pirtanauhan kutominen oli yllättävän joutuisaa ja mukavaa. Nauhapirtaa nostetaan ja lasketaan vuorotellen, jolloin lankojen väliin avautuu viriö (eli väli), johon kude pujotetaan. Kudetta kiristetään niin, että loimilangat peittävät kuteen.


Kudoin pirtanauhaa noin 20 cm pätkän, joka leikattiin irti loimista ja solmittiin reunimmaisella langalla. Nauha höyrytettiin silitysraudalla. Sitten se taitettiin kaksinkerroin ja taitokseen laitettiin avainrengas. Viereen ommeltiin ompelukoneella ommel.



Ensimmäinen kokemukseni pirtanauhoista oli erittäin positiivinen. Kiitos museon henkilökunnalle erittäin ammattitaitoisesta ohjauksesta ja myös inspiroivasta ympäristöstä!

Ilostuin kovasti, kun viime viikonloppuna anopin luona vieraillessamme, sain hänen käyttämättömän nauhapirran ja lastan. Sain myös lisäohjeita hänen antamastaan kirjasta Taito tehdä neulalla ja naulalla, jonka on toimittanut Hilkka Opas. Kyseistä kirjaa olen käyttänyt myös hieman apuna tätä postausta kirjoittaessani. Suunnitelmissa on kokeilla pirtanauhan tekemistä erilaisilla langoilla. Käyttötarkoituksiinkin on jo hieman ideoita. Ehkä joku päivä ideat myös toteutuvat...



Hyvää keväistä viikkoa sateisesta kelistä huolimatta!

Kommentit

  1. Wautsi, näyttää kivoilta!! Ja taas sulla on uusi kässätekniikka hallussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja tää oli helppo tekniikka. Kivaa oppia uusia juttuja ja vähän innostua (taas).

      Poista
  2. Tosi hienoja ja sinä osaat nyt noita tehdä.
    Tuuppa käymään Aurinkokujallakin ja osallistu arvontaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Hieno tekniikka ollut kokonaan opppimatta :-)

      Poista
  3. Mahtavan erilaisia kuvioita voi saada samalla välineellä. Varmasti vain mielikuvitus on rajana kuvioiden määrässä. Ihanaa, jos tuollainen perinteinen tekniikka säilyy käytössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tätä pitäisi kyllä edelleen opettaa kouluissa. Perinteet on hyviä ja arvostettavia. Niitä voisi vaikka vähän muokata trendikkäämmiksi vastaamaan tämän päivän juttuja.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h