Siirry pääsisältöön

Heijastin

Heijastimia on askarreltu näin pimeän kauden aikana monissa blogeissa. Valon määrä on kuitenkin jo ihanasti lisääntymässä, mutta vielä hetken heijastimet ovat tarpeen.

Heijastimien tekeminen onkin aika mukavaa, koska niitä voi tehdä niin monella eri tavalla, ne valmistuvat nopeasti ja niitä voi tehdä vaikka pieniksi lahjoiksi. Itsekin askartelin viime jouluna joulupaketteihin heijastimia tuohitähden ohjeella.

Ompelin alkutalvesta itselleni uuden villakangastakin. Takin rinnuksiin kaipasin jotain pientä ja hillittyä koristetta. Virkkasin oman pään ohjeella mustasta virkkauslangasta pienen kukan. Malli on sama kuin 1-vuotisarvonnan korvakoruissa. Kukan alle taitoin heijastinnauhaa kaksinkerroin ja ompelin pienillä pistoilla rintakoruneulan kiinni heijastimeen. Leikkasin vielä lopuksi nauhan pään viistoksi. Heijastin näyttää vähän kunniamerkiltä, mutta ei kai se haittaa. Takin hihaan täytyy vielä laittaa lisäksi joku kaunis roikkuva heijastin. Tämä heijastin kun ei kovin paljon auta näkymään pimeässä. Heijastimeni toimii lähinnä koruna.




Netistä löytyy vaikka kuinka paljon loistavia heijastinideoita. Tässä muutama kiva: sudenkorennot, hihaheijastin, tupsuheijastin ja sadepisaraheijastin.

Muistakaa näkyä pimeässä!


Kommentit

  1. Kaunis kuin koru!
    On ihana, kun hyödyllisestä jutusta voi tehdä myös vähän ylellisen ja kauniin. Nimittäin heijastimesta tulee mieleen yleensä ensimmäisenä lapsuuden pankin lahjusheijastimet. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, joo onhan tää kauniimpi kuin ne pankin heijastimet. Toisaalta niissä on nostalgiaa :-)

      Poista
  2. Kaunis ja suloinen, vaikka saisi muuten hyvin miehekkäänkin laittamalla pitsikukan tilalle vaikka ankkurinapin tms. Minusta kunniamerkkimäisyys on hauska ja tyylikäs tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. On ihan totta, että pienellä muutoksella tästä saisi vaikka isänpäivälahjaksi sopivan kunniamerkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h