Siirry pääsisältöön

Vähän kirjontaa, virkkausta ja ompelua uudessa laukussa

Virkkasin itselleni muutama kesä sitten mustan olkalaukun, jonne mahtui sopivasti lompakko, kännykkä, avaimet ja huulipuna, tarvittaessa hieman muutakin. Nyt musta laukku tuntui jotenkin synkältä ja kaipasin suunnittelemaani uuteen laukkuun jotain väriä. Mustassa laukussa on vahasta laukusta kierrätetty irrotettava olkahihna ja ajattelin käyttää samaa hihnaa myös tässä laukussa.

Virkkasin harmaasta, melko paksusta puuvillalangasta laukulle pohjan. Lanka on Novitan, mutta en muista enää langan nimeä. Sitä oli jäänyt edellisestä projektista jonkun verran. Lanka loppui kesken ja piti keksiä, millä laukkua jatkaa. Lankakorista ei löytynyt sopivaa jämäkerää ja niinpä päätin siirtyä kangaslaatikon pariin. Sieltä löytyi mustaa puuvillakangasta, jota olen ostanut Eurokankaasta laukkua varten. Silloin suunnittelemani laukku jäi kyllä ompelematta.

kirjonta

Leikkasin jatkoksi harmaaseen virkattuun laukunpohjaan mustasta kankaasta suorakaiteen muotoiset palat ja vuoriksi löytyi sopiva pala, joka oli jäänyt jäljelle turkisliivin ompelusta. Yläosan musta kangas kaipasi vähän väriä ja päätinkin kirjoa pitkästä aikaa. Olin kaksi viikkoa sitten ostanut Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjan, jota olin jo ihaillut kauan aikaa sitten kirjakaupassa ja lainannut kirjastostakin. Sieltä sain idean pykäpistokukista, joita kirjoin laukun etupuolelle. Vaihdoin kirjan ehdotuksessa olleet varsipistot tikkipistoihin, koska en vain saanut varsipistoja näyttämään hyviltä. Eli kukat on tehty pykäpistoilla ja varret tikkipistoilla. Ompelin laukun kasaan ja käytin lisäksi turkoosia vinonauhaa tuomaan väriä. Vetoketju ja metalliset renkaat on irrotettu jostain vanhasta laukusta.

kirjonta

virkattu laukku

Laukuun mahtuu oikein hyvin kaikki tarpeellinen ja värityksestä tuli kiva. Vuoritus ei ole minulle kovin helppoa, koska sitä tulee tehtyä niin harvoin. Lähinnä harjoiteltavaa on vetoketjun siistissä kiinnittämisessä. Onneksi vetoketju toimii ja laukun sisään ei kenenkään tarvitse kurkkia ;-)

Laukussa kulkee usein lompakko, puhelin ja avaimet. Kuvassa näkyy myös ihana Luavan avaimenperä, jonka olen saanut lahjaksi bloginäkyvyyttä vastaan. Kiitos Luavalle! Tuotteet postitetaan kauniissa pahvisessa rasiassa aitoustodistuksen kanssa. Arvostan sitä, että yrityksessä pidetään yllä perinteisiä kädentaitoja. Avaimenperän nahka on laadukasta ja pehmeää ja se on taidokkaasti valmistettu. Sen saa loistavasti kiinni myös vyölenkkiin, joten farkkupäivinä avaimet kulkevat helposti mukana.


diy laukku
Luavan nahkainen avaimenperä


Tällä viikolla on kevät antanut jo lupaavia merkkejä tulevasta. Kovasti tekisi mieli aloittaa kesäisten vaatteiden ompelu. Toisaalta pihatyöt odottavat myös tekijäänsä ja ihan oikeissa töissäkin on melko kiireinen kuukausi. Ehkä yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja nauttia samalla valosta ja lämmöstä. Kaiken ehtii kyllä, ainakin viimeistään kesälomalla... Aurinkoista loppuviikkoa!






Kommentit

  1. Kaunis ja persoonallinen kassi, johon turkoosi tuo tosi kivasti väriä ja särmää! Tykkään tosi paljon myös, kun tässä on yhdistetty montaa tekniikkaa :). Nuo Luavan tuotteet olikin mulle ihan uus juttu .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Krista! Laukkuun tuli vähän niin kuin vahingossa useampaa tekniikkaa ja minä tykkään siitä myös. Aurinkoa sulle!

      Poista
  2. Tosi kaunis ja keväinen! 💙
    Aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina! Tällä viikolla onkin ollut ihanan aurinkoisia päiviä. Iloa sun päiviin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h