perjantai 29. syyskuuta 2017

Kahvipussien kierrätystä

Äitini on koulutukseltaan ompelija. Tosin sillä alalla hän ei ole ollut töissä kuin ennen minun syntymääni eli aika kauan sitten. Lapsuudessa äiti ompeli kaikki minun ja siskoni vaatteet kesämekoista karvalakkeihin. Äitini teki aina huolellista työtä ja ompeli siistiä jälkeä. Muistan ommeltavien vaatteiden sovitukset hyvin, kun pelkäsin, että äiti pistää minua nuppineulalla, vaikka koskaan ei niin käynytkään.

Nykyään äitini on eläkkeellä ja hänellä on aivan loistava harrastus. Hän ompelee viime talvena hankkimallaan teollisuusompelukoneella kierrätetyistä kahvipusseista laukkuja ja muita säilyttimiä/pussukoita lähinnä hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Sama huolellisuus ja siisti ompelujälki näkyy myös näissä valmiissa tuotteissa.



Vietin muutaman päivän kesälomalla vanhempieni luona. Kokeilin itsekin teollisuuskonetta ja totesin sen olevan melko tehokas ja nopea. Kone ompelee kaksineulatikkiä. Äidillläni on kahvipusseja vaikka kuinka paljon varattuna kassiprojekteihin ja suunnittelinkin itselleni niistä uuden juhlalaukun. Yhdessä äidin kanssa ideoimme toteutusta, mutta annoin äidin ommella laukun. Hän osaa sen paremmin kuin minä.



Käytimme laukkuun kolme, luultavasti Presidentti-kahvin, hopeanväristä sisäpussia. Ensin ompelimme kaksi pussia yhteen, jotta saimme takakappaleen ja läpän. Seuraavaksi läpän tikkaukset ja muotoon leikkaaminen. Kahvipusseja ei siis leikattu auki, vaan ne olivat työssä kaksinkertaisina. Sitten etukappaleeseen tikkaukset ja tarranauhan pätkän ompelu. Lopuksi sivusaumat ja pohjasauma ja läppään tarranauha. Laitoin vielä hopeisesta kontaktimuovista palan tarranauhan ompelujälkiä peittämään. Sain kivan yksinkertaisen iltalaukun, johon sopii juuri puhelin, huulipuna ja pankkikortti. Ehkä myös pieni peili. Eihän sitä muuta juhlissa tarvitsekaan. Kiitos tyttärelleni kuvissa mallina olemisesta!



Neuloin vanhempieni luona myös lomaneulettani ja lankakerä pyöri lattialla, jossa aina kissataloudessa on kissankarvoja. Mainitsin äidille, että olisi hyvä olla joku pieni kori, jossa kerä voisi vapaasti pyöriä. Aamulla herätessäni oli Reilun kaupan kahvipusseista ommeltu pieni kori valmiina. Kori on juuri sopiva käyttötarkoitukseensa. Totesin sen olevan kätevä myös automatkalla. Korin voi laittaa auton, bussin tai junan lattialle ja neuloa pelkäämättä, että kerä putoaa kassista lattialle ja likaantuu.


Tämän postauksen myötä haluan onnitella rakasta äitiäni, jonka syntymäpäiviä vietetään tänä viikonloppuna. Kiitos äiti, että olet opettanut minut tekemään käsitöitä, nauttimaan elämän pienistä iloista ja elämään hetkessä!

Ja oikein hyvää, syksyistä viikonloppua teille, kaikki ihanat, blogini lukijat! Ja kiitos, kun olette ahkerasti kommentoineet postauksiani. Kommenteistanne tulee aina hyvä mieli :-)

8 kommenttia:

  1. Upeita töitä, äitisi on todella taidokas! Voit syystäkin olla ylpeä hänestä. Minunkin äitini ompeli minulle vaatteita, kun olin pieni. Harmittaa, kun itse en ole niin taitava. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron äidille ilahduttavan viestisi. Äiti on kyllä paljon tarkempi ompelujäljestään kuin minä ja jaksaa purkaa, että lopputulos on siisti. Minä olen usein suurpiirteisempi. Tosin äidillä on ompeluun koulutus, minä olen opetellut tekemällä ja saanut kyllä tarpeellista ohjausta äidiltäni ja tädiltäni. Mutta onneksi taidot ovat edes osittain siirtyneet ja vieläkin kyllä kyselen äidiltä neuvoja tarvittaessa. Kiitos, samoin sulle hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. Oletpa tehnyt hieno syntymäpäivätervehdyksen äidillesi! Ja tosi kaunis tuo juhlalaukku, jonka yhdessä suunnittelitte ja toteutitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti oli kyllä vaikuttunut huomiosta. Kiitos, laukku on yksinkertainen, mutta hopea tekee siitä juhlavan. Vaikkakin on vain roskista tehty.

      Poista
  3. Kirjoitit kauniisti äidistäsi, arvostan elettäsi. Aina arjessa ei tule sanottua kaikkea mikä on hyvin ja hyvää. Kahvipussit ovat monikäyttöisiä, meillä on kylmälaukkukahvipussista. MInäkin pitäisin noin kauniista ja kiiltävästä iltalaukusta. Utelias luonteeni olisi vielä mielellään nähnyt kuvan siitä laukun kannesta, tarrasta ja minkä muotoinen kannen kärki on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Se on juuri noin niin kuin sanoit, aina ei tule huomattua hyvää. Ihanaa, kun uteliaisuutesi heräsi. Todellisuudessa kuvasimme laukun ennen kuin laitoin tarran, joten kuvaustilanteessa laukun läppä oli vielä erilainen. Oivalsin hopeisen tarran vasta kuvauksen jälkeen. Voin laittaa kuvan lopputuloksesta kyllä näkyviin vaikkapa fb-sivulleni.

      Poista
  4. Miten mulla on jäänyt tämä postaus ihan huomaamatta?
    Todella kaunis juhlalaukku ja tuo lankakeräsäilytin on tosi sun näköinen ja kätevän oloinen, kelpaisi vaikka mihin tarkoitukseen.
    Äitisi tuntien tiedän hänen huolellisuutensa ja kärsivällisyytensä, olet perinyt sen myös itsellesi. Minulla on myös muistoja lapsuudenkodistasi, ja äitisi oli yleensä aina jonkin käsityön ääressä. Teidän kodistanne huokui sellainen kiva tekemisen meininki, mutta samalla ihana rauhallisuus.

    Minäkin haluan tämän kommentin myötä onnitella ihanaa äitiäsi, vaikkakin näin kamalan paljon myöhäisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti, ihana <3 Kerron äidille terveiset ja onnittelut. Sun kauniit sanat ilahduttaa varmasti, vaikka myöhässäkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!