Lomaneule omasta päästä

Kesän ja loman aluksi käyn melkein aina ostamassa langat johonkin lomaneuleeseen. Se auttaa pääsemään työasioista irti ja pääsemään lomatunnelmaan. Tänä kesänä päätin neuloa itselleni ohuen, vilpoisan neuleen pellavalangasta. Neuleen, jota voisi pitää lämpiminä kesäpäivinä, joka olisi laskeutuva, eikä hiostaisi. Ostin Sandnes Garnin Tynn line- lankaa Titityystä viisi kerää. Mallia olin kyllä jo katsellut, mutta en oikein löytänyt sellaista juuri oikeaa. Päätinkin onnistuneesta villatakista innostuneena kokeilla neulepaitaa ilman ohjetta.

Aloitin tekemällä mallitilkun ja laskemalla silmukat päänaukkoon. Tällä langalla, minun käsialallani aloitussilmukoiden määrä oli 120. Jaoin silmukat kuudella 120:6=20. Neuleen aloituskohta jäi keskelle selkää. Laitoin silmukkamerkit niin, että etu- ja takakappaleeseen tuli 40 silmukkaa ja hihoihin 20. Tein lisäyksiä silmukkamerkin kohdalla ennen ja jälkeen merkin joka kerroksella 3 kertaa ja sen jälkeen joka toisella kerroksella niin kauan, että pääsin kainaloiden kohdalle. Hihan silmukat jätin tässä vaiheessa apulangalle odottelemaan. Loin molempiin kainaloihin 12 silmukkaa. Olisi riittänyt vähän vähempikin määrä, mutta kaventelin jonkin verran, että sain väljyyden rinnan ympäriltä sopivaksi. Neuloin helmaosan ilman lisäyksiä ja tein vielä helmaan lopuksi muutaman kerroksen ainaoikeinneuletta.

Kuvassa parin vuoden takainen lomaneuleeni,  Nurmilintu-huivi

Hihan silmukoita oli 75. Aluksi kavensin neljä kertaa kainalon kohdalla. Neuloin kyynärpäähän asti ja sen jälkeen tein muutaman kavennuksen. Kun hiha oli sopivan pituinen neuloin lopuksi myös muutaman ainaoikeinkerroksen ja päättelin silmukat. Lankaa kului 4 kerää.

Paidan neulomiseen meni koko kesä. En kyllä neulonut sitä koko aikaa, välillä jatkuva sovittelu rasitti ja siksi piti tehdä jotain muuta. Tai olin kirjannut ohjeet epäselvästi itselleni muistiin ja toinen hiha oli jo pitkällä, kunnes tajusin sen olevan eri levyinen kuin ensimmäinen. No, pienet takapakit kuuluvat asiaan ja eihän lopputuloksesta osaisi iloita niin paljon, jos ei ole joutunut näkemään vähän vaivaa (toisin sanoen purkamaan ;-).

Nyt on paita valmiina ja kesä ehti jo kääntyä syksyksi. Pellavapaitani jää odottelemaan ensi kesän helteitä, mutta onneksi lämpimän huivin kanssa sitä voi pitää vielä kuulaina syyspäivinäkin.

Kiitos parhaalle kuvausassarille, rakkaalle tyttärelleni!