Maksimekko

Viime kesänä kulissien takaisesta elämästä kertoessani kirjoitinkin ommelleeni itselleni maksimekkoa. Löysin kankaan Eurokankaan viskoosipalojen laatikosta yllättäen ihan penkomatta. Siinä se pötkötti kasan päällimmäisenä ja odotti. Olin ajatellut ompelevani maksimekon, joka sopisi hyvin farkkutakin kanssa ja tämä kangas vaikutti väreiltään juuri sopivalta.

Päätin kokeilla mekon leikkaamista ilman kaavoja, koska en löytänyt käsityölehdistä mieluista mallia. Ja toisaalta halusin yksinkertaista ja nopeasti valmistuvaa. Jälkiviisaana voisi todeta, että olisin voinut piirtää kaavat vanhasta mekosta, jota kyllä käytin kaavana leikatessani. Mutta nyt kokeilin tällaista. Laitoin trikoisen mekon kankaan päälle ja leikkasin. Vuorikangasta leikkasin yläosaan alavaroiksi huolittelemaan pääntien ja kädentiet.

Ommellessa tajusin, etten oikein tiedä, kuinka saisin huoliteltua siististi samalla kertaa pääntien ja kädentiet. Päätin kysyä asiaa viisaammilta ja laitoin facebookin Ompeluelämää-ryhmään kysymyksen. Sieltä vastattiinkin jo saman illan aikana. Tässä linkki ohjeeseen.

Ompelin ensin alavarat ja sitten sivusaumat. Sivusaumoja piti hieman kaventaa, kun olin jättänyt varmuuden vuoksi reilut saumanvarat. Jätin melko pitkät halkiot molemmille sivuille helpottamaan kävelyä. Vyötärön kohdalle ompelin vuorikankaasta nauhakujan mekon sisäpuolelle. Sinne pujotin pari senttisen kuminauhan ja ompelin päät yhteen. Lopuksi ompelin helman.

Mekko onnistui melko hyvin siihen nähden, että tein sen ilman kaavoja. Mekkokangas on ihanan vilpoisa ja laskeutuva. Tänä kesänä mekko on ollut ahkerassa käytössä, koska se on sopivan löysä ja liehuva. 

Tyttäreni on ottanut mekkokuvat Asikkalassa sijaitsevan Urajärven kartanomuseon pihassa, joka on kyllä tutustumisen arvoinen kesäretkipaikka. Suosittelen osallistumaan esittelykierrokselle, koska kartanon tarina on mielenkiintoinen. 

Helteistä heinäkuun jatkoa ja leppoisaa lomaa kaikille lomaileville!