Siirry pääsisältöön

Ihastuttava Kototekoja-kirja

Kirjavinkki                                                           Kirja saatu arvostelukappaleena Kustannusosakeyhtiö Tammelta



Olen seurannut jo jonkun aikaa Sanna Suonpään Kototeko-blogia ja ihaillut usein blogin ideoita ja erityisen kauniita kuvia. Nyt Sanna on tehnyt kirjan, Kototekoja - ihanasti itse tehty, jonka ilokseni sain. Kirjassa on paljon samaa tunnelmaa ja innostavaa ilmapiiriä, joka myös blogin kautta on välittynyt.


Kototekoja on ihana ideaopus monenlaisiin, eri tasoisiin käsitöihin. Se sisältää ohjeita kotiin, vaatteisiin, arjen kaunistukseen, säilyttämiseen ja kuljettamiseen. Kaikista ideoista on hyvät ja selkeät ohjeet, joita voi noudattaa orjallisesti tai muokata sopivasti, ihan oman tarpeen mukaan. Moni kirjan idea on suhteellisen helppo toteuttaa. Kirjassa ei esimerkiksi ole kaavoja vaatteille, vaan kankaiden osat ovat niin yksinkertaisia, ettei kaavoja tarvita. Kynnys aloittamiseen ainakin minulla pienenee, kun ei tarvitse alkaa jäljentämään sekavasta kaavapaperista oman kokoisia kaavoja. Kirjassa on myös hauskasti jaoteltu ideat nuppineuloin (1-3) sen mukaan, minkä verran aikaa työn tekemiseen kuluu.



Ohjeissa on käytetty paljon kierrätysmateriaaleja ja niiden käyttöön kannustetaan lukijaa omissakin käsitöissä. Kierrätysmateriaaleja käytän itsekin paljon ja tykkään suunnitella käsitöitä jo valmiina olevia materiaaleja hyödyntäen. Aina ei kuitenkaan jaksa kierrättääkään. Kirjassa oli useita ohjeita, joissa oli käytetty nahkapaperia ja korkkikangasta. Nämä ovat minulle ihan uusia tuttavuuksia. Olisi hauska kokeilla ommella vaikkapa joku kiva laukku korkkikankaasta tai kokeilla nahkapaperia vaikka vain pieniin koruihin.



Olen itsekin innostunut kirjonnasta ja kokeillutkin sitä joihinkin töihin. Kirjassa oli kauniita, meidänkin kodin sisustukseen sopivia tauluja, joihin oli kirjottu kasveja, tekstiä tai kahvikuppeja. Tykkäsin niistä kovasti ja voisin harkita pisteleväni sellaisen omalle seinällekin. Kuvassa olevasta kirjontalankamytystä voi myös huomata, että omat kirjontalankani kaipaisivat järjestelyä ehkä ennen uuden kirjontatyön aloittamista.



Kototekoja-kirja on kokonaisuudessaan inspiroiva teos, jonka kauniita kuvia voisi katsella vaikka kuinka. Sanna osaa myös kirjoittaa käsitöistä niin, että niistä helposti innostuu. Hän osaa kannustaa luovuuteen ja tsempata jokaista tekemään ja toteuttamaan käsillä ideoita omaksi ja muiden iloksi. Suosittelen lämpimästi kirjaa käsitöiden aloittelijoille ja myös paljon tehneille. Tämä olisi ihana joululahjakirja kädentaitajien pakettiin. Itse ainakin ilostuisin kovasti.


Kommentit

  1. Kiitos! Voi miten ihanasti sanottu! Olen ihan mykistynyt.💓 Ihana kuulla, että kirja on saanut aikaan juurikin niitä asioita, joita sillä tavoittelin: inspiraatiota ja kannustavuutta. Mukavaa syksyä sulle ja kototekoiluiloa! 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle ihanasta kirjasta ja ideoiden jakamisesta! Kiitos, kototekoilut täälläkin varmasti jatkuvat. Juuri viimeistelin #renew ompeluhaasteen hametta ja lisää on tulossa. Sait minut innostumaan omien vaatteiden ompelusta ja myös tarttumaan keskeneräisiin ompeluksiin, jotka nyt toivottavasti valmistuvat. Hyvää syksyä myös sulle!

      Poista
  2. Tämä kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja inspiroivalta!
    Taidankin käydä ensitilassa tutustumassa kirjoittajan blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, Riina. Sanna on taitava monessa asiassa ja Kototeko- blogia on ilo lukea.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h