Siirry pääsisältöön

Nurmilintu-huivi


Instagramissa minua seuraavat ovatkin nähneet vilauksia tästä ihanan värisestä langasta. Aloin neulomaan huivia lahjaksi ja lahjansaajan väreihin sopi hyvin sininen. Lanka on merinovillainen Malabrico Mechita ja ostin sen Neuloosista. Huivimalliksi valikoitui Nurmilintu, koska malli on helppo ja kaunis. Aikataulu oli myös sen verran tiukka, että en halunnut lähteä kokeilemaan itselleni ihan upouusia malleja. 


Huivia neuloessa ihastuin väriin itsekin. Se sopii hyvin esimerkiksi farkkujen väriin ja sen vuoksi olisi arjessa kiva lisä ankean harmaiden puseroiden piristykseksi. Lankaa oli myös kiva neuloa, koska se on niin pehmeää ja kaikin puolin miellyttävää.



Nurmilintu-huivi on mielestäni erittäin kaunis malli ja huivista tulee sopivan kokoinen. Pitsiosiot eivät ole liian vaikeita ja ne valmistuvat melko nopeasti. Näin ollen keskittymistä vaativia kohtia on vain vähän. Välissä voi taas tikuttaa ainaoikeinnneuletta oikein vauhdilla.



Minun neulekäsialani on viime vuosien aikana muuttunut hieman aikaisempaa napakammaksi. Sen vuoksi yksi vyyhti ei ihan riittänytkään huiviin. Lanka loppui viimeisen pitsin puolivälissä. Mietin jämälankojeni yhdistämistä huiviin, mutta en ollut tyytyväinen sellaiseen ratkaisuun. Päätin ostaa uuden vyyhdin, jotta saan tyylikkään huivin lahjaksi. Lopusta langasta voinkin sitten neuloa itselleni samanvärisen huivin. 


Aikaisempia Nurmilintu-huivejani löytyy täältä ja täältä. Muita huiveja täältä, täältä ja täältä.

Rentouttavaa viikonloppua käsitöiden parissa tai ilman!


Kommentit

  1. Kaunis huivi ja ihana väri :) Minä en neuloa osaa lainkaan, mutta virkkaan mielelläni.
    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huivi on minustakin ihanan värinen ja malli on kaunis. Kiitos viestistä ja viikonlopputoivotuksista, samoin sulle!

      Poista
  2. Kaunis on, ja väri on niin hurmaava! Kauniit ovat kuvatkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h