Siirry pääsisältöön

Esme-mekko Lempivaatteita-kirjasta


Tämä mekko valmistui jo viime talven aikana. Postaaminen kuitenkin jäi. Ostin kauniin viskoosikankaan Euronkankaan palalaatikosta. Mietin pitkään, teenkö kankaasta lyhyen mekon/tunikan vai paidan. Päädyin mekkoon. Jos mekkoa ei tulekaan käytettyä, sen voi aina lyhentää paidaksi.


Kaavana käytin jo hyväksi havaittua Lotta Jansdotterin Lempivaatteita-kirjan Esme-tunikan kaavaa. Samalla kaavalla olen tehnyt useammankin vaatteen. Tämän mekon, raitapaidan ja kukkapaidan tein kaavoja muokkaamatta. 


Malli on sopivan yksinkertainen ja siksi myös helppo ommella. Tykkään erityisesti kaula-aukosta. Tähän malliin ei tarvitse ommella myöskään vetoketjuja tai nappeja. Sen saa puettua päälle ihan hyvin. Malli on sen verran väljä. Minun kroppani tarvitsee mekkoon kuitenkin lisäksi vyön. 

Tämän postauksen kuvat ovat tyttäreni ottamat. Kaulassa minulla on askartelemani kaulakoru, johon tein myös yhteen sopivat korvakorut. Olen tehnyt ne nahkapaloista. Postaus koruista löytyy tästä linkistä.


Kommentit

  1. Tosi kaunis on tuo mekko! Itsekin tykkään mekoista, jotka eivät tarvitse vetoketjuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teresa! Vetoketjuja käyttämällä mekoista saa istuvampia, mutta ne on vaan paljon hankalampia ommella. Onneksi välillä voi ommella helpompia mekkoja, kun on näin hyvä ohje.

      Poista
  2. Tosi kaunis mekko! Ja sillä on varmasti käyttöä monenlaisissa tilanteissa. Teidän kotikin näyttää niin ihanalta tuolla kuvien taustalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina <3 Mekko on kiva myös minusta. Se menee töissä ja juhlissa koruja ja muita asusteita vähän vaihdellen. Välillä kyllä mietin mekon lyhentämistä paidaksi, koska silloin sitä tulisi käytettyä useammin. Vielä olen antanut mekon olla mekko :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h