Siirry pääsisältöön

Kesän paras hellemekko


Viime kesän helteiden aikaan oivalsin, millaisen hellevaatteen tarvitsen ehdottomasti. Sen pitäisi olla puuvillainen, ohut, helposti päälle vedettävä ja sellainen löysähkö. Siis erittäin yksinkertainen mekko. Sellaisen päätin tänä kesänä toteuttaa.


Löysin kivan, ohuen puuvillakangaspalan Euronkankaan palalaatikosta jo viime kesänä. Se oli juuri sopivan mittainen lyhyeksi mekoksi. Leikkasin hihattoman mekon Lotta Jansdotterin Lempivaatteita-kirjan Esme-tunikan kaavoja mukaellen. Olen aikaisemmin ommellut samalla kaavalla itselleni kukkapaidan ja raitapaidan


Jätin mallista hihat pois ja muotoilin hieman olkapäitä. Leikkasin takakappaleen kaavaa leveämpänä ja tein siihen muotolaskokset. Näin sain vähän muotoa mekkoon.



Huolittelin pääntien ja kädentiet omista laatikoistani löytyneellä mustalla, puuvillaisella nauhalla. Se oli helppo tapa saada siistin näköiset reunat vaatteeseen. Mekko valmistui nopeasti ja sain sen jo tämän kesän helteille käyttöön.


Tämä mekko päällä tuli oltua tänäkin kesänä onneksi useampanakin päivänä. Ehdottomasti kesän paras hellemekko.

Nyt näyttää siltä, että tämän kesän hellepäivät ovat ohitse. Taidan siis pakata mekon odottamaan ensi kesää.

Mukavaa, elokuista viikkoa!

Kommentit

  1. Onpa kivasti jaoteltu kuvio mekkoon. Kudottu puuvilla on tosiaan parasta helteellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin kankaaseen, sen kuviointiin ja väreihin. Palalaarilöytöni oli myös edullinen. Ja kyllä, kudottu puuvillakangas, sen unohdin mainita. Kiitos muistutuksesta!

      Poista
  2. Onpa ihana mekko!
    Sillä oli varmasti paljon käyttöä tänä kesänä. Ja älä vielä pakkaa sitä mihinkään kauas, ei tiedä miten säät tästä vielä lämpenee. Ja voihan sitä aina käyttää myös pitkähihaisen neuleen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tuli kyllä kiva. Säät ovat vaihdelleet viime päivinä niin laidasta laitaan, että voihan sitä vielä hellekin tulla :-)

      Poista
  3. Hellemekon täytyy todellakin olla yksinkertainen ja väljä. Tämä on hyvin samantapainen hellemekko, jonka itse ompelin itselleni joitakin vuosia sitten, erilaisesta kankaasta vain. Oikein onnistunut! USA:ssa ollessani ostin pari tyköistuvaa mekkoakin, jotka olivat todella lyhyitä mutta siellä onkin niin kuuma, että haluaa mahdollisimman vähän vaatetta oikeasti päälleen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helteiden myötä oppii myös pukeutumaan itselle parhaalla tavalla. Liian tiukat vaatteet kyllä vain hiostavat. USA:ssa taisi olla vielä kuumempaa kuin meillä :-)

      Poista
  4. Tuollainen löysä luonnonmateriaalista valmistettu vaate on kaikkein paras kuumalla.
    Mekossasi on minun silmääni miellyttävät värit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Nyt olen oppinut, ettei trikoovaatteita kannata helteellä päälleen pukea. Minäkin tykkään näistä väreistä.

      Poista
  5. Raikkaan ja kevyen oloinen mekko!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen