Olipas mielenkiintoinen pitsiperjantai eilen Suomen Käsityön museolla Jyväskylässä. Vietin iltapäiväni ihaillen taitavia tekijöitä ja pitsisiä tuotoksia. Ulkona satoi vettä ja sisällä museossa käytiin mielenkiintoisia keskusteluja käsitöistä ja nypläämisestä. Kaikkea en harrastajien tai ammattilaisten keskustelusta edes ymmärtänyt. Mutta opin keskusteluja kuunnellessani ainakin, mikä on manteli ja mikä nypylä. Mielenkiintoinen uusi maailma!
Muistelin omaa nypläyshistoriaani, joka on kyllä todella lyhyt. Lukio-ikäisenä(kin) olin innostunut kaikenlaisista käsitöistä ja valitsinkin yläkoulussa ja myös lukiossa valinnaisena kaiken valittavissa olevan käsityön. Meidän lukio oli taidepainotteinen ja sen vuoksi myös tekstiilityö oli listalla. Opettajani innosti kokeilemaan uusia juttuja ja ehdotti minulle kansallispuvun valmistamista. Yllättäen innostuin kovasti. Päätimme aloittaa työn kansallispuvun esiliinan pitsien nypläämisestä. Opettaja opetti kotonaan kesälomalla minulle pitsinnypläämisen ja sain loman ajaksi nypläystyynyn ja muut tarvikkeet lainaan. Loman aikana nypläsin pari metriä pitsiä. En muista, miten asiat muuttuivat, mutta jostain syystä into kansallispuvun valmistamiseen laski loman jälkeen. Kansallispuku jäi siis tekemättä. Pitsitkin unohtuivat harmillisesti koululle. Nyplääminen oli kyllä mukavaa eikä ollenkaan liian vaikeaa.
Museolla oli myös vieraana raumalainen freestyle pitsinnyplääjä Tarmo Thorstöm. Seurasin hänen työnäytöstään ja kuuntelin ajatuksiaan nypläämisestä. Kuvissa näkyy, kuinka hän nypläsi naamiota oman (päässä olevan) mallinsa mukaan polyuretaanisen kasvomallin päälle. Nypläystä voi siis tehdä valmiin mallin mukaan (niin, että malli on nyplättävän työn alla, kuten ensimmäisessä kuvassa) tai toistaen vain tiettyjä lyöntejä (tämänkin sanan opin iltapäivän aikana). Työn etenemistä oli ihailtavaa seurata ja kuulla taideteoksista ja valopitseistä, joita Tarmo tekee kotikaupunkiinsa. Ja oli myös aika uskomatonta, kuinka Tarmo pystyi vastailemaan ympärillä pyörivien naisten kysymyksiin työskennellessään. Todellinen käsityön taitaja!
Kuvassa oleva pitsi Tarmo Thorströmin nypläämä
Museossa oli myös Nypläys harrastuksena-näyttely. Ihastuin varsinkin Laura Lehtisen suunnittelemaan ja Hilkka Lehtisen valmistamaan Maiju-nimiseen mekkoon. Tumman harmaan pellavamekon keskellä on nyplätty pitsinauha. Yksinkertaisen kaunista.
Ehkä pikkuisen innostuin nypläämisestä. Voisi vaikka tehdä yksinkertaista pitsiä koristeeksi vaatteeseen tai vaikka laukkuun. Saapa nähdä, tuleeko sitä oikeasti joskus kokeiltua.
Hei mäkin olen aina halunnut kokeilla nypläystä! Otin jo kerran selvää, että täällä seudulla Orimattilassa voisi käydä opettelemassa ja tyynyjä saisi vuokrata tai ostaa käytettynä. Ja mummon serkun vaimo on nyplännyt hienoja pitsejä ja olen suunnitellut josko uskaltaisi hänelle soittaa. Siitäpä voisi saada yhteiskurssinkin aikaiseksi.... Ehkä joskus kun on hieman enemmän aikaa niin ettei lapset nyplää jatkopätkää pitsille ;) Nuo ovat niin kauniita!
VastaaPoistaSain nyplääjiltä vinkin, että alkuun pääsee myös ilman tyynyä. Voi vaikka kokeilla finfoam-levyä. Sullahan olisi ihan lähipiirissä opettajakin, soita sukulaiselle ihmeessä. Voisit saada opetusta oikein ammattilaiselta. Viikonloppukurssi kuullostaa hyvältä. Innostuisin minäkin...
PoistaHip hei ja onnea uudelle blogistille! Huomasin jutun myös tuosta nyplääjästä Keski-Suomen uutisissa. Hienoa, että olit livenä mukana. Minulla on suvun kautta läheinen suhde nypläykseen: rakas tätini opetti nypläystä, kuten myös kansallispukujen tekoa. Sain usein seurata hänen työskentelyään. Kummityttöni Matleena on opiskellut tekemistä myös. Jospa sitten itsekin "eläkkeellä" :) Olen saanut perintönä tätini pitsejä, ne ovat suuria aarteitani.
VastaaPoistaKiitos, Peurankello! Joo, menin museolle juuri kun televisiokameroita pakkailtiin pois. Sähän olet saanut aika loistavan tilaisuuden seurata taitavaa tekijää. Onneksi pitsit jäävät elämään muistojen lisäksi. Ne ovat kyllä aarteita.
PoistaOnnea, Iloa ja Intoa bloggarille! Olet nostanut riman korkealle jo heti alussa! Kaunis mekko kuvassa.
VastaaPoistaKiitos, Leena! Rimasta en tiedä, mutta mukavaa tämä bloggaaminen ainakin on. Näyttelyssä oli monta ihanaa vaatetta, minustakin tämä mekko oli todella kaunis. Jotenkin herkkä.
PoistaToi nypläys on kyllä niin ihailtavaa hommaa. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että joku pystyy luomaan noin vaikeen näköisellä tavalla, noin upeaa taidetta.
VastaaPoistaNää kuvat ovat myös todella upeita, hienot värit ja kaunis valo.
Taidetta hyvinkin, ohutta lankaa ja erittäin kaunis lopputulos. Kiitos kuvakommentista, Riina!
PoistaNypläys on kyllä tekniikka mitä ois kiva kokeilla :) mut liekö kärsimättömät hermot jaksaisi sitä.. Makrameenkin solmeilu oli "liikaa" - en koskaan saanut seinävaatettani valmiiksi, tuolla se kaapissa on nykyisin mytyssä... :D
VastaaPoistaTotta, hermoja se varmaan vaatiikin. Kaikkeahan voi kuitenkin kokeilla, vaikka tuotokset päätyisivätkin sinne kaapin pohjalle :-) Tärkeintä on matka, ei päämäärä, eikö. Saa nähdä, kuinka minun nypläysintoiluni kanssa käy.
Poista