Siirry pääsisältöön

Pitsiperjantai

Olipas mielenkiintoinen pitsiperjantai eilen Suomen Käsityön museolla Jyväskylässä. Vietin iltapäiväni ihaillen taitavia tekijöitä ja pitsisiä tuotoksia. Ulkona satoi vettä ja sisällä museossa käytiin mielenkiintoisia keskusteluja käsitöistä ja nypläämisestä. Kaikkea en harrastajien tai ammattilaisten keskustelusta edes ymmärtänyt. Mutta opin keskusteluja kuunnellessani ainakin, mikä on manteli ja mikä nypylä. Mielenkiintoinen uusi maailma!


Muistelin omaa nypläyshistoriaani, joka on kyllä todella lyhyt. Lukio-ikäisenä(kin) olin innostunut kaikenlaisista käsitöistä ja valitsinkin yläkoulussa ja myös lukiossa valinnaisena kaiken valittavissa olevan käsityön. Meidän lukio oli taidepainotteinen ja sen vuoksi myös tekstiilityö oli listalla. Opettajani innosti kokeilemaan uusia juttuja ja ehdotti minulle kansallispuvun valmistamista. Yllättäen innostuin kovasti. Päätimme aloittaa työn kansallispuvun esiliinan pitsien nypläämisestä. Opettaja opetti kotonaan kesälomalla minulle pitsinnypläämisen ja sain loman ajaksi nypläystyynyn ja muut tarvikkeet lainaan. Loman aikana nypläsin pari metriä pitsiä. En muista, miten asiat muuttuivat, mutta jostain syystä into kansallispuvun valmistamiseen laski loman jälkeen. Kansallispuku jäi siis tekemättä. Pitsitkin unohtuivat harmillisesti koululle.  Nyplääminen oli kyllä mukavaa eikä ollenkaan liian vaikeaa.


Museolla oli myös vieraana raumalainen freestyle pitsinnyplääjä Tarmo Thorstöm. Seurasin hänen työnäytöstään ja kuuntelin ajatuksiaan nypläämisestä. Kuvissa näkyy, kuinka hän nypläsi naamiota oman (päässä olevan) mallinsa mukaan polyuretaanisen kasvomallin päälle. Nypläystä voi siis tehdä valmiin mallin mukaan (niin, että malli on nyplättävän työn alla, kuten ensimmäisessä kuvassa) tai toistaen vain tiettyjä lyöntejä (tämänkin sanan opin iltapäivän aikana). Työn etenemistä oli ihailtavaa seurata ja kuulla taideteoksista ja valopitseistä, joita Tarmo tekee kotikaupunkiinsa. Ja oli myös aika uskomatonta, kuinka Tarmo pystyi vastailemaan ympärillä pyörivien naisten kysymyksiin työskennellessään. Todellinen käsityön taitaja!







 Kuvassa oleva pitsi Tarmo Thorströmin nypläämä
Museossa oli myös Nypläys harrastuksena-näyttely. Ihastuin varsinkin Laura Lehtisen suunnittelemaan ja Hilkka Lehtisen valmistamaan Maiju-nimiseen mekkoon. Tumman harmaan pellavamekon keskellä on nyplätty pitsinauha. Yksinkertaisen kaunista.


Ehkä pikkuisen innostuin nypläämisestä. Voisi vaikka tehdä yksinkertaista pitsiä koristeeksi vaatteeseen tai vaikka laukkuun. Saapa nähdä, tuleeko sitä oikeasti joskus kokeiltua.







Kommentit

  1. Hei mäkin olen aina halunnut kokeilla nypläystä! Otin jo kerran selvää, että täällä seudulla Orimattilassa voisi käydä opettelemassa ja tyynyjä saisi vuokrata tai ostaa käytettynä. Ja mummon serkun vaimo on nyplännyt hienoja pitsejä ja olen suunnitellut josko uskaltaisi hänelle soittaa. Siitäpä voisi saada yhteiskurssinkin aikaiseksi.... Ehkä joskus kun on hieman enemmän aikaa niin ettei lapset nyplää jatkopätkää pitsille ;) Nuo ovat niin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain nyplääjiltä vinkin, että alkuun pääsee myös ilman tyynyä. Voi vaikka kokeilla finfoam-levyä. Sullahan olisi ihan lähipiirissä opettajakin, soita sukulaiselle ihmeessä. Voisit saada opetusta oikein ammattilaiselta. Viikonloppukurssi kuullostaa hyvältä. Innostuisin minäkin...

      Poista
  2. Hip hei ja onnea uudelle blogistille! Huomasin jutun myös tuosta nyplääjästä Keski-Suomen uutisissa. Hienoa, että olit livenä mukana. Minulla on suvun kautta läheinen suhde nypläykseen: rakas tätini opetti nypläystä, kuten myös kansallispukujen tekoa. Sain usein seurata hänen työskentelyään. Kummityttöni Matleena on opiskellut tekemistä myös. Jospa sitten itsekin "eläkkeellä" :) Olen saanut perintönä tätini pitsejä, ne ovat suuria aarteitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Peurankello! Joo, menin museolle juuri kun televisiokameroita pakkailtiin pois. Sähän olet saanut aika loistavan tilaisuuden seurata taitavaa tekijää. Onneksi pitsit jäävät elämään muistojen lisäksi. Ne ovat kyllä aarteita.

      Poista
  3. Onnea, Iloa ja Intoa bloggarille! Olet nostanut riman korkealle jo heti alussa! Kaunis mekko kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Rimasta en tiedä, mutta mukavaa tämä bloggaaminen ainakin on. Näyttelyssä oli monta ihanaa vaatetta, minustakin tämä mekko oli todella kaunis. Jotenkin herkkä.

      Poista
  4. Toi nypläys on kyllä niin ihailtavaa hommaa. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että joku pystyy luomaan noin vaikeen näköisellä tavalla, noin upeaa taidetta.
    Nää kuvat ovat myös todella upeita, hienot värit ja kaunis valo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidetta hyvinkin, ohutta lankaa ja erittäin kaunis lopputulos. Kiitos kuvakommentista, Riina!

      Poista
  5. Nypläys on kyllä tekniikka mitä ois kiva kokeilla :) mut liekö kärsimättömät hermot jaksaisi sitä.. Makrameenkin solmeilu oli "liikaa" - en koskaan saanut seinävaatettani valmiiksi, tuolla se kaapissa on nykyisin mytyssä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hermoja se varmaan vaatiikin. Kaikkeahan voi kuitenkin kokeilla, vaikka tuotokset päätyisivätkin sinne kaapin pohjalle :-) Tärkeintä on matka, ei päämäärä, eikö. Saa nähdä, kuinka minun nypläysintoiluni kanssa käy.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h