Siirry pääsisältöön

Lomahuivi

Loma ei tunnu lomalle, jos ei ole kivaa lomaneuletta. Viime kesänä loman alussa etsiskelin sopivaa neulemallia, jota olisi helppo neuloa reissussa. Helppouden lisäksi se ei saisi myöskään olla villainen ja siis liian kuuma kesälomaneulojalle. Olen neulonut huiveja melko paljon, mutta kaikki mallit ovat olleet hyvin yksinkertaisia, joko suoraa pötköä tai helppoa bactus-mallia. Nyt päätin haastaa itseni ja neuloa Nurmilintu-huivin. Huivia on näkynyt monessa blogissa (mm. täällä ja täällä) ja se näytti erittäin kauniilta ja sopivan tasoiselta minunlaiselle neulojalle. Langaksi valitsin värin perusteella BC Garnin Silkbloom extra fino-langan Titityystä


Tätä huivia on neulottu bussissa, 30 asteen helteessä hotellin uima-altaalla, lentokoneessa, puistossa, terassilla ja ihan kotona. Pitsineuleosuus piti neuloa keskittyen, muuten neulominen oli helppoa. Sain huivin valmiiksi viimeisenä lomapäivänä.


En ole aikaisemmin neuletöitäni liiemmin kastellut ja pingottanut muotoonsa. Olisi kyllä pitänyt. Huomasin tätä huivia pingottaessani, että eihän se ole ollenkaan vaikeaa ja siitä on oikeasti hyötyä. Työn jälki tasoittuu kummasti.


Huivi on ollut jo kovassa käytössä. Se on ihanan kevyt, hyvin laskeutuva ja lämminkin.


Kuvasin huivin Versoja Vaahteramäellä-blogin Riinan ihanassa puutarhassa. Paikka oli täynnä kauniita kuvauskohteita ja tunnelmallisia sopukoita. Sinne olisi pitänyt ottaa useita valmiita neuletöitä mukaan kuvattavaksi. Kiitos, Riina kuvausseurasta ja inspiraatiosta!




Kommentit

  1. Kiitos itsellesi! <3
    Huivin ja syksyn värit täydentävät hienosti toisiaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h