Siirry pääsisältöön

Pitsit käyttöön

Kotonamme nököttää minun jäljiltäni useita kasoja, pitkin olo- ja makuuhuoneen seinustoja, jotka sisältävät mm. keskeneräisiä käsitöitä, lankoja suunnitelmineen, valmiita töitä, jotka odottavat viimeistelyä, käsityölehtiä ja lankoja, joista pitäisi keksiä jotain neulottavaa. Tällä hetkellä ei siis ole mitään niin valmista, että siitä voisi ottaa kuvan ja kertoa valmiin työn onnistumisesta täällä blogissa. Sen vuoksi esittelen teille viime kesältä yhden käsityön. Kuvissa pilkahtelee heinäkuun aurinko, josta nyt voi vain haaveilla sukkapuikkojen kilistessä.

Liinavaatekaapissani pyöri vuosikausia useampia pitsiliinoja tyhjän panttina. Yksi oli saatu äidiltäni, enkä edes tiedä kuka sen on virkannut. Yhden sain mummoltani teininä lahjaksi. Sitä liinaa olen säilyttänyt hyvin ja käyttänytkin välillä, mutta ihan liian vähän. Lisäksi minulla oli omalta romanttiselta kaudeltani pino pieniä itse virkkaamiani lasin- tai kupinalusia. Virkkasin niitä nuorena rakkaudesta haaveillen ja päätin, että kihjalaisissani pienet pitsiliinat ovat kahvikuppien alla. No, kihlajaisiin meni vuosia, mutta kyllä ne liinat kuppien alla olivat. Sen jälkeen niitä ei olekaan sitten käytetty. Harmitti, että kauniit, käsintehdyt liinat lojuvat vain kaapissa. Päätin tehdä asialle jotain.


Kaapissani oli myös valkoinen paneeliverho, joka oli ollut ihan verhona jonkun aikaa. Se oli hyväkuntoinen, mutta jäänyt myös käyttämättömänä kaappiin. Verho oli juuri sopivan pituinen ruokapöytäämme kaitaliinaksi. Ajattelin ommella pitsiliinat paneeliverhoon ompelukoneella kiinni. Löysin kaapista myös mummoni kangaspuilla kutomia pellavakeittiöpyyhkeitä, joihin oli kirjailtu huolellisesti mummoni nimikirjaimet (pyyhkeet ovat ajalta ennen kuin mummoni meni naimisiin, eli ne ovat ainakin 70 vuotta vanhoja). Halusin kirjailut myös esille, eivät nekään kaapissa ketään ilahduta. Leikkasin kirjaillun kohdan irti pyyhkeestä ja ompelin sen kaitaliinan (tai siis sen verhon) toiseen päähän.


Näin sain kaitaliinan, joka sopii arkeen ja myös vähän juhlaankin. Liinassa on paljon minulle tärkeitä asioita ja myös muistoja. Se on helppo pestä ja puhdistaa. Kloritella lähtee tahrat, jos pyykkikoneessa ei normipesussa irtoa.


Maljakot ovat kierrätystavaraa. Ne ovat olleet lampun kupuja aikaisemmassa elämässään. Minulla on suhteita (tai oikeasti vain suhde, sellainen hieman pidempi, jota myös avioliitoksi kutsutaan) sähköfirmaan tai siis sähköasentajaan, joten kaikki kauniit sähköroskat jotenkin kulkeutuvat meille. Sähköasentaja ei niistä niinkään innostu, vaikka olisivat nätisti maljakkoina pöydällä, mutta minä ilostun kovasti.


Kuvassa olevat turkoosit purkit ovat nuoruuden aikaisia keramiikkapurkkeja, joiden puna-ruskeaan sävyyn kyllästyin. Maalasin purkit hempeän turkoosilla maalilla, joka oli ostettu nukkekodin maalaamista varten. Maali oli siis jotain puulle sopivaa, mutta pysyi ja on pysynyt ihan hyvin näissäkin. Kortti purkkien välissä on tilattu Johanna Lehtisen sivuilta. Mielestäni aika sopiva teksti: Life is now. Press play.

Kommentit

  1. Hienoa, etteivät aarteet lepäile vaan jossain kaapin nurkassa. Nyt ne ovat saaneet arvoisensa paikan.
    Ja tuon kortin sanoma on loistava. <3

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä kekseliäs! Ihan äkkiä ei arvaisi maljakoita valaisinkuvuiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Roskissa on usein piilevää kauneutta :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo kolmiohuivi ohjeineen

Sain lainata Suomi100-itsenäisyysjuhliin työkaverini kansallispukua. Neuloin hänelle kiitokseksi puvun lainasta huivin. Lankana käytin Novitan Elegia-lankaa. Mallina helppo, useasti itselleni ja lahjaksikin neuloma kolmiohuivi ainaoikeinneuleena.


Vastaavia kolmiohuiveja löytyy erilaisina ohjeina netistä enemmänkin. Minä olen ohjeen bongannut joskus vuosia sitten jostain lehdestä. Se oli muistaakseni aikoinaan Siwasta saatu mainoslehti. 

Huivi aloitetaan luomalla 4 simukkaa. Neulotaan ainaoikeinneuletta. Joka neljännen kerroksen lopussa lisätään yksi silmukka, kunnes ollaan sopivasti työn puolessa välissä. Eli itse ajattelen, että joka toinen kerta, kun tulen huivin levenevälle sivulle, lisään silmukan. (Ohje silmukan lisäämiseen) Sen jälkeen joka neljäs kerros kavennetaan yksi silmukka, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa. (Ohje silmukan kaventamiseen) Nämä silmukat päätellään ja työ on päättelyä ja pingoitusta vaille valmis. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!

Vapun kunniaksi korvakoruja kierrätetyistä korkeista

Kevään koittaessa innostun käyttämään roikkuvia korvakoruja paljon enemmän kuin talvella. Pipojen ja sähköisten hiusten kanssa roikkuvat asiat pään ympärillä ovat vaan jotenkin liikaa. Lähestyvän vapun, kevään iloisen juhlan kunniaksi päätin askarrella muutamia uusia korvakoruja kotoa löytyneistä materiaaleista.


Ensimmäiset esittelemäni korvakorut olen tehnyt kuohuviinipullon korkeista. Korkista olen sahannut (onnistuu myös veitsellä leikaten) noin 0,5 cm paksun siivun toisesta päästä. Käytin sellaisia korkkeja, joissa oli suunnilleen samanlainen teksti. Tämän jälkeen lakkasin korkkisiivut ja porasin Dremelilläni pienet reiät. Korvakorukoukkuja varten väänsin hopeoidusta kuparilangasta kuvien mukaiset kolmiot, jotka painoin  kiinni porattuihin reikiin ja niihin pujotin korvakorukoukut. Korutarvikkeet olen ostanut Villihelmestä.




Kivoja ideoita viini- tai kuohuviinipullon korkkien käytöstä löytyy myös Emilian aitta- blogista.
Myös kruunukorkeista voi tehdä koruja. Niiden käytössä on us…

Idea ylioppilaan rahalahjaan

Kevään ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat suunnittelevat juhliaan. Juhliin osallistuvat sukulaiset ja muut läheiset miettivät, mikä olisi hyvä lahja nuorelle. Usein raha on omaa elämäänsä aloittevalle mieluisin vaihtoehto. Rahasta ei jää varsinaista muistoa, mutta nuori voi hankkia asioita, joita oikeasti tarvitsee.

Minä askartelin yhteiskortin rahalahjasta lähipiirimme ylioppilaalle. Lahja on siis usean henkilön yhteinen. Tässä kortissa oli käytettävissä 250 € ja rakensin siitä kortin, jonka summa näyttää mahdollisimman suurelta. Jos yhden 50 €:n setelin vaihtaisi vaikka kymppeihin, saisi vielä enemmän nollia luvun perään. Vastaavanlaisen kortin olen nähnyt joskus aikaisemmin, mutta nyt aloittaessani askartelua, en löytänyt ohjetta mistään. Eli idea ei ole minun omani.

Käärin jokaisen setelin rullalle niin, että nolla jää sopivasti keskelle ja laitoin klemmarilla pötkön kiinni sekä ylä- että alareunastaan. Osassa seteleistä piti taittaa ensin muutaman sentin pätkä setelin toisesta…