Siirry pääsisältöön

Mustavalkoinen ristipistotaulu

Olin reilu vuosi sitten sairaalassa leikkauksessa. Leikkaus oli ennaltaehkäisevää sairaudenhoitoa, ei mitään vakavaa eikä suurta. Rutiinitoimenpide, mutta minulle merkittävä asia. Sain sairaalaan mennessä käteeni rannekkeen, jossa oli QR-koodina omat tietoni. Säilytin rannekkeen ajatellen, että haluan tehdä siitä jotain, joka muistuttaa tuosta sairaalareissusta.


Muutama viikko sitten oli jotenkin ristipisto-olo, sellainen, että tekee mieli nyhertää jotain pientä ja tarkkaa, ja päätin ottaa koodin käsittelyyn. Otin kännykällä kuvan koodista. Suurentamalla kuvaa oli suhteellisen helppoa piirtää ruutupaperille rasteja koodin mukaan. Minulla sattui kaapissa olemaan aidakangasta, josta leikkasin sopivan palan. Mittasin palan niin, että kuvion ympärille jäi reilusti kangasta.


Aloitin ristipistojen tekemisen kuvion vasemmasta alareunasta. Pistoja oli mukavaa pistellä televisiota katsellessa. Pidän ristipistoissa niiden yksinkertaisuudesta ja siitä, että työn eteneminen näkyy selvästi. Tämä kuvio oli jotenkin koukuttava ja tekeminen oli rentouttavaa. Pistoihin piti keskittyä, mutta ne olivat kuitenkin tarpeeksi helppoja, eivätkä vaatineet liikaa aivotyötä. Sopivaa pääntyhjennyspuuhaa työpäivän jälkeen siis.


Valmiin ristipistotyön pingotin pyöreän kirjontakehyksen sisään. Olen ostanut kehyksen joskus kauan sitten ajatellen käyttäväni sitä kirjomiseen. No, ei ole kuitenkaan tullut käytettyä. Kirjontakehykseen työ oli helppo pingottaa ja kehyksessä oli valmiina ripustuslenkkikin. Työ tulee työhuoneeni seinälle muiden mustavalkoisten töiden joukkoon.


Sairaalapäivääni palaan mielessäni useinkin ja ainakin joka kerta ristipistotaulua katsoessani.


Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo pipo ohjeineen

Huomasin viikko sitten somesta, että asunnottomille oli meneillään pipojen, lapasten ja sukkien keräys. Minulla oli juuri siinä vaiheessa kesken neuletyö, johon olin vähän kyllästynyt. Kaipasin siis vaihtelua. Pengoin lankalaatikkoni läpi ja löysin neljä pientä kerää jämälankoja, jotka olivat suunnilleen samanpaksuisia (vastasivat paksuudeltaan ehkä Novitan Isoveli-lankaa) ja sopivat väreiltään jotenkin yhteen. Päätin osallistua hyväntekeväisyysprojektiin neulomalla pipon.  Malttamattomana en jaksanut tehdä mallitilkkua ja loin summittaisesti silmukoita. Muutaman kerroksen jälkeen totesin pipon olevan lasten kokoa ja purin työn. Toisen kerrankaan jälkeen silmukoita ei ollut tarpeeksi. Kolmannella kerralla onnistui. Tästä opin taas kerran sen, että nopeammin olisin saanut valmista, jos olisin malttanut mieleni ja tehnyt edes pienen mallitilkun.  Loin onnistuneeseen pipoon 90 silmukkaa 3,5:n puikoille. Olen saanut jonkun käsityölehden kylkiäisenä Prymin ergonomiset puiko

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Elämäni ensimmäinen neulottu hame

Sain joku aika sitten KlompeLOMPE-kirjan arvioitavaksi ja ihastuin kirjaan välittömästi. Sen tyyliin, sopivan tuntuisiin ohjeisiin ja suloisiin kuviin. Kirjasta bongasin neulotun hameen ohjeen, joka sai ajatukseni liikkeelle. Eipä ollut aikaisemmin tullut edes mieleen neuloa hametta. Se tuntui jotenkin mahdottomalta. Toisaalta, käytänhän trikoista hametta, miksen siis neulottuakin. Lisäksi talvisin palelen töissä jatkuvasti, joten lämmittävät vaatteet eivät olisi pahitteeksi. Miksi siis hame ei olisi seuraava neuleprojekti? Lainasin kirjastosta toisenkin KlompeLOMPE- kirjan, Ihania neuleita lapsille. Sieltä löytyi Siksak- hame mielestäni vielä kauniimmalla pintaneulekuviolla. Se siis valikoitui lopulta neulottavakseni. Ostin Neuloosista Langin Novena baby alpaca- lankaa, joka on hyvälaatuista ja kestää jonkin verran kulutusta. Vyötteen tietojen mukaan lanka kestää jopa 30 asteen hellävaraista konepesua. Hame joutuu paljon kovempaan käyttöön kuin vaikkapa paita tai huivi, joten la