Taidepohdintaa ja yksi näyttelykäynti

Ilman minkäänlaista ennakkosuunnittelua viime aikoina on tullut käytyä useammassa taidenäyttelyssä. Tämän blogin elinaikana olen oppinut itsestäni ainakin sen, että taidan oikeastaan tykätä taiteesta ja myös taidenäyttelyissä käymisestä. Melkein kuukauden sisään kaksi näyttelyistä on ollut tekstiilitaidenäyttelyä. En tiedä, bongailenko herkemmin käsitöihin liittyvät kulttuuriuutiset, vai onko niitä sattunut vain samaan ajankohtaan minun ympärilleni.

Tekstiilitaide on jotenkin aikaisemmin jäänyt pimentoon. En muista ennen tätä vuotta käyneeni koskaan ihan pelkässä tekstiilitaidenäyttelyssä. Lehtijuttuja olen saattanut lukea aiheesta, jos kohdalle on osunut. Arvostan suuresti käsitöitä ja niiden tekijöitä. Tekstiilitaide on minun mielestäni ennen kaikkea taitavaa ja luovaa kädentaitoa, jossa kauneus tai joku muu ominaisuus on käyttöarvoa olennaisempaa. Tekstiilitaide voi ulottua käyttöesineisiinkin, mutta useimmiten teokset on tehty ihailtavaksi. Tekstiilitaiteessa puhuttelee myös se, että itse tietää, kuinka hidasta työskentely voi olla. 

Jyväskylässä on vielä 15.2. asti kolmen suomalaisen tekstiilitaiteilijan yhteisnäyttely Kolmen piiri Galleria Beckerissä. Viime perjantaina vietin mukavan iltapäivän ystäväni seurassa. Työpäivän jälkeen suuntasimme ensin kuntosalille, jossa saimme juoksumatolla puuskuttaessa samalla juteltua tärkeimmät kuulumiset. Sen jälkeen menimme katsomaan kyseisen taidenäyttelyn. 

Näyttelyssä oli mukana töitä Inka Kivalolta, Heli Tuori-Luutoselta ja Riitta Turuselta. Taiteilijoiden työt oli sijoitettu taidokkaasti tilaan ja mielestäni ne sopivat toistensa kanssa hyvin yhteen. 

Keskisuomalaisessa (8.2.) oli arvio näyttelystä eikä siinä kovasti ylistetty näyttelyä. Itse en ole taitava arvioimaan teoksia enkä osaa käyttää ehkä oikeita sanojakaan. Katselin teoksia uteliaana, avoimin mielin, miettien mitä ajatuksia ne minussa herättävät. Toisaalta olin kiinnostunut myös teosten valmistustavoista ja katselin töitä myös hyvin läheltä. Ihalin pieniä kirjontapistoja, joilla Riitta Turunen oli tehnyt kasviaiheita ohueen valkoiseen sifonkiin. Pidin paljon myös Heli Tuori-Luutosen pienistä akvarellimaisista teoksista, joissa oli erivärisiä pyörylöitä ja muita muotoja. Niiden värikkyys upposi todella minuun. Nämä työt oli tehty myös kirjomalla, vähän niin kuin maalaamalla langoilla kankaaseen. Upeat värit olivat pääosassa Inka Kivalon kuvakudoksissa.

Näyttelyssä käynti rauhoittaa aina ja työviikon jälkeen jotenkin vielä tehokkaammin. Mieleen jäi pyörimään kauniit värit ja muodot ja gallerian valoisa ja rauhallinen tunnelma.

Aurinkoa ja lepoa viikonloppuun!