Siirry pääsisältöön

Neulottu pipo ja kauluri

neulottu pipo

Muhkeita pipoja on näkynyt nyt kaupoissa ja ihmisten päissä niin paljon, että päätin neuloa itsellenikin sellaisen. Kätköistä löytyi vuodelta 2011 Novita Softyä vähän reilu kerä. Lanka on pehmeää ja pörröistä, mutta sisältää onneksi vähän villaakin, joten lämmittää myös. Löysin yhden sopivan pipo-ohjeen täältä. Ensimmäinen neulomani pipoversio oli aivan liian iso ja löysä. Purin sen ja tein uuden, johon silmukoita loin vähemmän. Piposta tuli onneksi ihan sopiva. Vaikka ohjeessa pipo oli tehty kokonaan kaksinkertaiseksi, minä päättelin silmukat jo joustinneuleen jälkeen. Tällä langalla kokonaan kaksinkertaisesta piposta olisi tullut vähän liiankin muhkea.

samuji pipo

muhkea pipo

Loppulangasta ajattelin tekeväni jonkinlaisen kaulurin. Ajatuksena oli sellainen kauluri, jota pitäisin takin päällä. Langasta kun ei riittäisi huiviin, mutta jokin lämmike kaulalle siitä tulisi. Aloitin neulomalla joustinneuletta tasona. Silmukoita oli sen verran, että neulomus ylettyi kaulan ympärille. Kun neuleella oli kaulan lämmitykseen tarpeeksi pituutta, jaoin silmukat puoliksi ja jatkoin joustinneuletta. Jossain vaiheessa aloitin päättelemään silmukoita niin, että reunoista tuli viistot. Nyt minulla oli kauluri, jonka edessä ja takana oli viistoreunaiset lärpäkkeet. Näiden lärpäkkeiden väliin neuloin ainaoikeinneuletta lyhennetyin kerroksin. Lopuksi neuloin vielä kaulurin reunoihin napituskaitaleet ainaoikeinneuleella. Ompelin reunaan kaksi huopanappia, jotka olen ostanut muutama vuosi sitten Lahtisen huopatehtaalta Jämsästä.

neulottu kauluri



Tänä viikonloppuna aion jatkaa viikko sitten aloittamani huivin neulomista (ohje englanniksi!) ja rentoutua vähän kulttuurin ja hyvän seuran parissa. Mukavaa, talvista viikonloppua myös sinulle!

Kommentit

  1. Onpa ihanan pörröinen lanka! :) Kiva tuo kaulurin malli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lanka on kyllä ihanaa. Joskus löytyy ihan omasta lankakorista juuri sopiva lanka ja se vielä lisäksi riittää suunniteltuun työhönkin. Kiitos kommentista! Kaulurimalli on ihan omasta päästä ja siitä tuli kerralla käyttöön sopiva. Aurinkoa sinun päivään!

      Poista
  2. Ihanan talvinen setti. Ja nuo napit sopii tuohon niin mainiosti. Miulle käy myös usein niin, että ensimmäinen pipoversio on aivan liian suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Napit on laatikossa odottaneet sopivaa paikkaa ja nyt se vihdoin löytyi. Onkohan meillä liian pienet päät :-D Ensimmäisen jättipipon neulottuani mietin jopa koko homman unohtamista, mutta onneksi viitsin purkaa pipon ja neuloa uuden. Sopiva pipo on kyllä arjessa iso ilo :-)

      Poista
  3. Onpa niin lämpöisen näköisiä. Nyt kyllä tarvitaan kaulan lämmittäjää, sen verran on vinkka tuuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Täälläkin meinasi eilen aivan jäätyä pystyyn, kun tuuli oikein tuiversi. Lämpimät vaatteet ovat kyllä näillä keleillä ehdottoman tärkeitä.

      Poista
  4. Ihana setti ja kauniisti olet kuvannut sen! ♥ Muistakin tuon langan, ja se oli ihanan pehmeää. Taisin itsekin kutoa siitä vaaleansinisestä pipon, mutta ajan saatossa ties minne kadonnut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit <3 Kuvaamisessa onnistuminen ei aina ole itsestään selvää. Näiden kuvien ottamisesta innostuin itsekin. Valoa oli riittävästi ja keksin mielestäni hyviä ideoita kuvaamiseen. Kevättä kohden kuvaaminen onneksi muutenkin helpottuu.

      Poista
  5. Ihanat! <3
    Samalla suloiset ja kuitenkin tosi tyylikkäät!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h