Tämän pussukan virkkaaminen ei sujunut ihan niin nopeasti kuin olin kuvitellut. Mutkia tuli matkaan ja motivaatiokin oli välillä hukassa. Pussukan tarina alkaa kesäkuussa 2016, jolloin ostin muutaman kerän puuvillalankaa tarkoituksena virkata Molla Millsin kirjan ohjeella laukku. Tein ohjetta hieman kapeamman version. Virkkasin sinä kesänä ehkä korkeintaan 10 cm työtä eteenpäin. Kesä meni ja virkkaus jäi. Jostain syystä virkkaus puuvillalangalla kuuluu enemmän kesään kuin talveen.
Kesällä 2017 jatkoin virkkaustyötäni taas loman automatkoilla. Olin työssä jo loppumetreillä, kun auton takapenkillä katselin melkein valmista työtä ja tajusin, että olen tehnyt työn vihreät osiot vääriin kohtiin eikä kuvio ollut ollenkaan kolmiulotteinen, kuten piti. Hetken harmittelin asiaa ja mietin, mitä virkkaukselleni teen. Päätin kuitenkin purkaa kaikki, mitä kesän aikana olin virkannut.
Jatkoin hyvin sujunutta virkkausta vielä loppukesänkin ajan. Sain työn valmiiksi ja olin tyytyväinen, että tein homman kokonaan uusiksi. Nyt kuvio on oikeasti kolmiulotteinen ja sellainen kuin sen pitikin olla. Viimeistelyt jäivät hieman roikkumaan ja vasta tänä kesänä ompelin pussukkaan vetoketjun. Nyt minulla on kiva projektipussukka syksyn käsitöitä varten. Tykkään pussukan väreistä ja kuvioista. Virkkaus on sen verran tiivistä, että vuoriakaan pussukka ei kaivannut.
Iloa viikkoosi!
Onpa kaunis, eikä näytä totisesti ihan helpolta virkkaustyöltä.
VastaaPoistaJa nyt voit aina onnitella itseäsi sitkeydestä ja hyvistä hermoista, kun katsot työtäsi. Tuntuu aina hyvältä saada juuri tuollainen vaikea ja ehkä hermoja koetellut työ loppuun.
Iloa ja voimia myös sinne alkaneseen viikkoon!
Kiitos, Riina! Virkkaaminen oli aluksi hankalaa, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hankalaa taisi tällä kertaa ollakin tuo hermoja raastava purkaminen ja työn tekeminen uudelleen. Mutta kiitos, nyt voin tosiaan onnitella itseäni sitkeydestä. Iloa myös sun viikkoon!
PoistaHyvin tulee kuvion kolmiulotteisuus esille näillä väreillä. Ja on sinulla kyllä siisti virkkauskäsiala. Kauniita pussukoita ei voi olla koskaan liikaa :)
VastaaPoistaKiitos Johanna! On ihan totta, että pussukoita ei todellakaan voi olla liikaa. Aina on joku keskeneräinen työ, jonka voi säilöä ja kuljettaa pussukassa. Ja mitä kauniimpi pussukkai, sen parempi. Hyvää viikonloppua sulle!
Poista