Siirry pääsisältöön

Lokakuun kässähamsterihaaste- relaxed-mekko


Tämä ompelus on pitkään ollut keskeneräisten kasassa. Aloitin mekon ompelun jo kauan sitten Jyväskylän kangaskaupasta ostamastani trikoosta. Taisi olla nimellä talvitrikoo. Kaipasin tumman harmaata mekkoa, joka ei olisi liian ihonmyötäinen. Päädyin Ottobren (5/2016) Relaxed-malliin. 


Mekon malli näytti kuvassa juuri minulle sopivalta. Olin myös lukenut mm. Maaritse-blogista erittäin onnistuneita ompelukokemuksia tästä mekosta. Minulla ei vain kaikki oikein sujunut. Mekon taskun poikkisauma jäi vähän rypylle. Syynä ehkä liian kireällä oleva framillon-nauha. En tullut purkaneeksi saumuriommelta ja rypyt siis jäivät. Kun olin ommellut mekon kasaan, se näytti päälläni todella epäistuvalta. Siinä vaiheessa mekko joutuikin keskeneräisten kasaan ja ehkä vähän pidemmäksi aikaa.


Kässähamsterihaasteen innoittamana päätin tarttua härkää sarvista ja tehdä mekon valmiiksi. Päätin myös olla itselleni armollinen. Ajattelin, että tämä on ehkä harjoittelumekko saumuriompeluun ja framillon-nauhan käyttöön. Päätin, että mekosta voi tulla kotimekko, jos se ei onnistukaan ihan täydellisesti. Niinpä ompelin mekon loppuun. Lisäsin selkään pari muotolaskosta ja sain mekon istumaan ainakin jotenkuten. Helmaa lyhensin reippaasti. Ihan tyytyväinen en siihen vieläkään ole, joten mekosta tuli kotimekkoni. Mutta se on ainakin laadukasta kangasta ja tuntuu hyvältä päällä. 


Jos sinulla on keskeneräisten kasassa pitkään lojuneita käsitöitä, ota ne nyt työn alle ja linkitä valmistuneet työsi alla olevaan linkkilistaan tai someen #kässahamsterihaaste2019. Käy myös lukemassa Teresan uusin postaus aiheesta. Kässähamsterihaasteeseen kuuluu keskeneräisten työstämisen lisäksi uusien käsitöiden tekeminen kaapeista löytyneistä, sinne jemmatuista materiaaleista. Haaste on vielä vuoden loppuun asti käynnissä, tervetuloa mukaan. Aikaisempia haastepostauksiani löytyy täältä: 


You are invited to the Inlinkz link party!
Click here to enter


Kommentit

  1. Minun silmiini mekko näyttää kyllä kelvolliselta muuallekin kuin kotioloihin, mutta itse on aina itselleen kaikkein kriittisin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että voisi tässä mekossa lähteä ihmisten ilmoillekin. Itselleni oli tärkeää saada se valmiiksi ja siinä auttoi ajatus, ettei sen tarvitse olla ihan täydellinen. Ehkä laitankin tämän joku päivä töihin päälleni ja katson, miltä se tuntuu ;-)

      Poista
  2. Onpa kiva malli ja just mun lempparivärinen! <3
    Just täydellinen mekko töihin sekä rentoutumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin malliin, koska se on aika armollinen kaikenlaisille muhkuroille ;-) Ja tummanharmaa on vaan niin hyvä ja helppo väri. Käyttöön mekko menee ehdottomasti.

      Poista
  3. Tämä on niin ihana malli! :) Omiini en ole tehnyt tuota etutaskua, mutta ymmärrykseni mukaan se ei ole kovin hyvin monelta muultakaan onnistunut. Mutta kuvista päätellen ei mekosasi niitä nyt paljon ole: ei tuon vertaiset rypyt taida käyttöä haitata, päälle vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että tasku on ollut muillekin hankala. Sun blogissa olinkin ihastellut tätä mallia ja ajatellut, että se sopisi varmasti hyvin myös mulle. Tykkään edelleen mekon mallista, mutta tämä ensimmäinen versio ei kuitenkaan jotenkin istunut päälleni kovin hyvin. Mutta en haluaisi antaa periksi, ehkä teen toisen ilman taskua, ja se tietysti onnistuu hyvin. Tämäkin mekko on ollut kyllä käytössä, mutta se ei silti ole niin ihana kuin voisi olla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h