Siirry pääsisältöön

Anu Tuomisen näyttely Taidehallissa


Minä olen lomaillut tämän viikon ja nauttinut kiireettömistä päivistä. Minulla oli lomalle vain yksi suunnitelma, halusin nähdä Anu Tuomisen näyttelyn Huomenna tänään on eilen. Anu Tuominen on yksi lempitaiteilijoistani ja olen nähnyt hänen näyttelynsä kerran Käsityön museossa. Ihastuin jo silloin hänen töihinsä. Tiesin, että Taidehallissa oleva näyttely on auki vain 1.3. asti, joten jos halusin nähdä sen, oli lähdettävä hiihtolomalla sitä katsomaan. 


Anu Tuomisen näyttely oli niin ihana kuin olin osannut odottaakin. Näyttely oli laaja ja tuntui, että toinen toistaan upeampia töitä tuli esiin seuraavasta näyttelyhuoneesta. Näyttelyssä oli aika paljon yleisöä, joten välillä piti odotella, että pääsi näkemään läheltä jonkun työn. 


Anu Tuominen käyttää töissään paljon kerättyä tai kirpputoreilta löytynyttä tavaraa. Hän yhdistää niihin erittäin luovasti käsityötä. Yllä olevan työn nimi oli Kuivunut velli.




Ihastuin jo Anun aikaisemmassa näyttelyssä hänen virkattuihin töihinsä. Yllä olevassa kuvassa on vanhalla retkipöydällä aamiaiskattaus. Työn nimi on Aamiainen taivasalla. Virkkaukset on tehty erittäin ohuella langalla.


Kauniita, käytössä halkeilleita lautasia oli täydennetty pienillä luontoon liittyvillä kuvilla. Jossakin halkeamassa käveli toukka ja joku halkeama toimi kukan vartena.


Villasukkatöiden nimet olivat Naisen mitta? (sukan kantapää). 



Yllä olevassa musta-valkoisessa työssä on ensin keritty vuorotellen metrin pätkiä mustaa ja valkoista lankaa ja sitten virkattu pyörylä tai neliö. 


Ideana omiin käsitöihin voisi olla kahvikupin jättämän jäljen kirjominen pöytäliinaan ruskealla langalla. 


Kirpputoreilta löytyneet virkatut patalaput muodostivat melkein seinän kokoisen työn Oikeita väriympyröitä. 



Värikkäiden töiden keskellä ihastutti tämä erivärisistä neulepuikoista koostuva työ, jonka nimi oli Silmukoiden luominen raidallista kaulaliinaa varten.





Näyttelyssä oli paljon kauniita, vanhoja esineitä ja astioita, jotka oli yhdistetty usein johonkin käsityötekniikkaan, lankoihin tai virkkaukseen. Töillä oli myös erittäin oivaltavia nimiä. 

Näyttelyn parasta antia oli kyllä värikkyys ja ihanat oivallukset. Arvostan myös kierrätyshenkisyyttä ja monipuolisia kädentaitoja. Näyttely oli erittäin visuaalinen ja sieltä lähti virkistyneenä pois. Tuntui, että heti pitäisi itsekin päästä tekemään jotain luovaa. 


Kommentit

  1. Hauskoja oivalluksia, kaikesta sitä saakin taidetta. Oivalsin myös itsestäni, että minusta ei tulisi taiteilijaa. Esim. sukankantapää jos on nähnyt sen vaivan että kutoo kantapään, niin kyllä se pitää saada käyttöön. Tuo spraalin mallinen villasukka oli kieltämättä pisimpään katsomani työ. Jostain luin että taitelija virkkaa langoilla siksi, että saa ne sekoittumaan kauniisti toisiinsa, luoden näin uusia värisävyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meistä kaikista ei ole taiteilijoiksi. Pysytään me edelleen kädentaitajina ja tehdään taidetta käyttöön :-) Taiteilijan värien käyttö oli kyllä ihailtavaa. Kuten tuossa viimeisessä kuvassa näkyy, hän oli virkannut todella ohuista, eri värisistä langoista värikästä pintaa. Varmaankin ajatuksena juurikin mainitsemasi uusien värisävyjen luominen.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen näyttely. Mahtavia ideoita ja niiden toteutuksia. Hyvällä mielellä sieltä pois lähti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Hyvä mieli jäi seuraamaan useaksi päiväksi.

      Poista

  3. Mitä värien ja muotojen harmoniaa.
    Anu Tuominen on oivaltava ja tuottelias taiteilija. Kiitos kun saimme kurkistaa näyttelyn antia.
    Jos sukan kantapään neulominen on naisen mitta, niin sitten meni kauan ennen kuin minusta tuli nainen.
    Mahtavaa maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tykkäsit näyttelykuvista. Luulenpa, että Naisen mitta?- teoksella taiteilija halusi herätellä ajatuksia vanhentuneista käsityksistä siitä, mittaako kantapään neulominen naisen arvon. Ja ehkä kysymysmerkki oli ihan tarkoituksella työn nimessä mukana. Teos varmaan herättää ajatuksia, mikä tietysti onkin taiteen yksi tarkoitus.

      Kiitos, samoin sinulle hyvää alkanutta maaliskuuta! Täällä sataa tällä hetkellä lunta, joten alkuviikon keväinen fiilis on jo vaihtunut talvisempaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo pipo ohjeineen

Huomasin viikko sitten somesta, että asunnottomille oli meneillään pipojen, lapasten ja sukkien keräys. Minulla oli juuri siinä vaiheessa kesken neuletyö, johon olin vähän kyllästynyt. Kaipasin siis vaihtelua. Pengoin lankalaatikkoni läpi ja löysin neljä pientä kerää jämälankoja, jotka olivat suunnilleen samanpaksuisia (vastasivat paksuudeltaan ehkä Novitan Isoveli-lankaa) ja sopivat väreiltään jotenkin yhteen. Päätin osallistua hyväntekeväisyysprojektiin neulomalla pipon.  Malttamattomana en jaksanut tehdä mallitilkkua ja loin summittaisesti silmukoita. Muutaman kerroksen jälkeen totesin pipon olevan lasten kokoa ja purin työn. Toisen kerrankaan jälkeen silmukoita ei ollut tarpeeksi. Kolmannella kerralla onnistui. Tästä opin taas kerran sen, että nopeammin olisin saanut valmista, jos olisin malttanut mieleni ja tehnyt edes pienen mallitilkun.  Loin onnistuneeseen pipoon 90 silmukkaa 3,5:n puikoille. Olen saanut jonkun käsityölehden kylkiäisenä Prymin ergonomiset puiko

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Elämäni ensimmäinen neulottu hame

Sain joku aika sitten KlompeLOMPE-kirjan arvioitavaksi ja ihastuin kirjaan välittömästi. Sen tyyliin, sopivan tuntuisiin ohjeisiin ja suloisiin kuviin. Kirjasta bongasin neulotun hameen ohjeen, joka sai ajatukseni liikkeelle. Eipä ollut aikaisemmin tullut edes mieleen neuloa hametta. Se tuntui jotenkin mahdottomalta. Toisaalta, käytänhän trikoista hametta, miksen siis neulottuakin. Lisäksi talvisin palelen töissä jatkuvasti, joten lämmittävät vaatteet eivät olisi pahitteeksi. Miksi siis hame ei olisi seuraava neuleprojekti? Lainasin kirjastosta toisenkin KlompeLOMPE- kirjan, Ihania neuleita lapsille. Sieltä löytyi Siksak- hame mielestäni vielä kauniimmalla pintaneulekuviolla. Se siis valikoitui lopulta neulottavakseni. Ostin Neuloosista Langin Novena baby alpaca- lankaa, joka on hyvälaatuista ja kestää jonkin verran kulutusta. Vyötteen tietojen mukaan lanka kestää jopa 30 asteen hellävaraista konepesua. Hame joutuu paljon kovempaan käyttöön kuin vaikkapa paita tai huivi, joten la