Siirry pääsisältöön

Anu Tuomisen näyttely Taidehallissa


Minä olen lomaillut tämän viikon ja nauttinut kiireettömistä päivistä. Minulla oli lomalle vain yksi suunnitelma, halusin nähdä Anu Tuomisen näyttelyn Huomenna tänään on eilen. Anu Tuominen on yksi lempitaiteilijoistani ja olen nähnyt hänen näyttelynsä kerran Käsityön museossa. Ihastuin jo silloin hänen töihinsä. Tiesin, että Taidehallissa oleva näyttely on auki vain 1.3. asti, joten jos halusin nähdä sen, oli lähdettävä hiihtolomalla sitä katsomaan. 


Anu Tuomisen näyttely oli niin ihana kuin olin osannut odottaakin. Näyttely oli laaja ja tuntui, että toinen toistaan upeampia töitä tuli esiin seuraavasta näyttelyhuoneesta. Näyttelyssä oli aika paljon yleisöä, joten välillä piti odotella, että pääsi näkemään läheltä jonkun työn. 


Anu Tuominen käyttää töissään paljon kerättyä tai kirpputoreilta löytynyttä tavaraa. Hän yhdistää niihin erittäin luovasti käsityötä. Yllä olevan työn nimi oli Kuivunut velli.




Ihastuin jo Anun aikaisemmassa näyttelyssä hänen virkattuihin töihinsä. Yllä olevassa kuvassa on vanhalla retkipöydällä aamiaiskattaus. Työn nimi on Aamiainen taivasalla. Virkkaukset on tehty erittäin ohuella langalla.


Kauniita, käytössä halkeilleita lautasia oli täydennetty pienillä luontoon liittyvillä kuvilla. Jossakin halkeamassa käveli toukka ja joku halkeama toimi kukan vartena.


Villasukkatöiden nimet olivat Naisen mitta? (sukan kantapää). 



Yllä olevassa musta-valkoisessa työssä on ensin keritty vuorotellen metrin pätkiä mustaa ja valkoista lankaa ja sitten virkattu pyörylä tai neliö. 


Ideana omiin käsitöihin voisi olla kahvikupin jättämän jäljen kirjominen pöytäliinaan ruskealla langalla. 


Kirpputoreilta löytyneet virkatut patalaput muodostivat melkein seinän kokoisen työn Oikeita väriympyröitä. 



Värikkäiden töiden keskellä ihastutti tämä erivärisistä neulepuikoista koostuva työ, jonka nimi oli Silmukoiden luominen raidallista kaulaliinaa varten.





Näyttelyssä oli paljon kauniita, vanhoja esineitä ja astioita, jotka oli yhdistetty usein johonkin käsityötekniikkaan, lankoihin tai virkkaukseen. Töillä oli myös erittäin oivaltavia nimiä. 

Näyttelyn parasta antia oli kyllä värikkyys ja ihanat oivallukset. Arvostan myös kierrätyshenkisyyttä ja monipuolisia kädentaitoja. Näyttely oli erittäin visuaalinen ja sieltä lähti virkistyneenä pois. Tuntui, että heti pitäisi itsekin päästä tekemään jotain luovaa. 


Kommentit

  1. Hauskoja oivalluksia, kaikesta sitä saakin taidetta. Oivalsin myös itsestäni, että minusta ei tulisi taiteilijaa. Esim. sukankantapää jos on nähnyt sen vaivan että kutoo kantapään, niin kyllä se pitää saada käyttöön. Tuo spraalin mallinen villasukka oli kieltämättä pisimpään katsomani työ. Jostain luin että taitelija virkkaa langoilla siksi, että saa ne sekoittumaan kauniisti toisiinsa, luoden näin uusia värisävyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meistä kaikista ei ole taiteilijoiksi. Pysytään me edelleen kädentaitajina ja tehdään taidetta käyttöön :-) Taiteilijan värien käyttö oli kyllä ihailtavaa. Kuten tuossa viimeisessä kuvassa näkyy, hän oli virkannut todella ohuista, eri värisistä langoista värikästä pintaa. Varmaankin ajatuksena juurikin mainitsemasi uusien värisävyjen luominen.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen näyttely. Mahtavia ideoita ja niiden toteutuksia. Hyvällä mielellä sieltä pois lähti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Hyvä mieli jäi seuraamaan useaksi päiväksi.

      Poista

  3. Mitä värien ja muotojen harmoniaa.
    Anu Tuominen on oivaltava ja tuottelias taiteilija. Kiitos kun saimme kurkistaa näyttelyn antia.
    Jos sukan kantapään neulominen on naisen mitta, niin sitten meni kauan ennen kuin minusta tuli nainen.
    Mahtavaa maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tykkäsit näyttelykuvista. Luulenpa, että Naisen mitta?- teoksella taiteilija halusi herätellä ajatuksia vanhentuneista käsityksistä siitä, mittaako kantapään neulominen naisen arvon. Ja ehkä kysymysmerkki oli ihan tarkoituksella työn nimessä mukana. Teos varmaan herättää ajatuksia, mikä tietysti onkin taiteen yksi tarkoitus.

      Kiitos, samoin sinulle hyvää alkanutta maaliskuuta! Täällä sataa tällä hetkellä lunta, joten alkuviikon keväinen fiilis on jo vaihtunut talvisempaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h