Siirry pääsisältöön

Vanhasta lakanasta uutta kangasta


Alkuvuodesta mainitsinkin, että olen aloittanut uuden harrastuksen. Opiskelen yhden illan viikossa Jyväskylän Taito-keskuksen järjestämässä koulutuksessa Kiertotaloutta käsityötvistillä. Koulutus on osoittautunut erittäin hyväksi valinnaksi ja juuri minulle sopivaksi. Olen innostunut ideoista ja tekemisestä. Opettajana kurssilla toimii museolehtori Raija Manninen. 


Ensimmäinen kokeilumme oli tehdä vanhasta lakanakankaasta uutta kangasta. Minulla oli kaapissa valkoinen lakana, jossa oli reikä. Leikkasin siitä noin 50 cm x 70 cm kokoisen palan. Kangas päällystettiin erilaisilla ohuilla papereilla ja serveteillä, jotka liimattiin kankaaseen vehnäjauholiimalla. Täältä löytyy ohje liiman tekoon.


Kuvissa näkyy minun kankaani. Liimasin siihen servetin paloja ja muutaman vanhan lehden sivusta revityn palan, jotka sain opettajaltamme. Kangas jätettiin kuivumaan ja kuivana sitä silitettiin nurjalta puolelta, jotta se vähän siliäisi. Vähän kurttuiseksi kangas silti jäi. 


Halusin ommella kankaasta jotain käyttökelpoista. Halusin myös kokeilla kirjontaa uudelle kankaalle. En ollut myöskään ommellut aikaisemmin neliönmallista pussukkaa. Näillä toiveillani toteutin meikkipussin työpaikan pukukaappiin siellä pyörineille tarvikkeille. 


Kokeilin käsinkirjontaa kankaalle turkoosilla langalla. Se sujui oikein hyvin ja kirjontaa olisi voinut toteuttaa enemmänkin. Pussukan mallin ja kaavan löysin Tuunausta ja tekeleitä- blogista. Leikkasin kankaan päälle kristallimuovia suojaamaan kangasta. Kristallimuovin olen ostanut vuosia sitten Kodin1:stä. Mustalla langalla tehdyt tikkaukset ompelin ompelukoneella niin, että muovi ja kangas olivat päällekkäin. 


Pussukassa on siis kierrätetty lakanakangas pohjana ja vetoketju on ratkottu irti roskiin menneestä laukusta. Uutta on servetit, kristallimuovi ja ompelulanka. Lopputulos on oikein hyvä. Tykkään kankaasta ja pussukan muodosta. Pussukka meni heti käyttöön ja ilostuttaa värikkyydellään töihin mennessä joka aamu. Mukavaa viikkoa sinulle!


Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit! Tästä tuli kyllä minunkin mielestä kaunis. Paljon kauniimpi kuin vanha kulahtanut lakanakangas ;-)

      Poista
  2. Aivan upea pussukka! Kiitos vehnäjauholiimavinkistä, sitä häätyy kokeilla. Tuo koulutus kuulostaa tosi mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura! Vehnäjauholiima oli minullekin uusi asia, mutta todella hyvä ja käyttökelpoinen moneen. Venhnäjauholiimalla liimailtu kangas on pehmeää ja sopii moneen käyttöön, toisin kuin jos käyttäisi lakkaa tai liimaa. Koulutus on kyllä niin mulle sopiva ja todella mielenkiintoinen. Sitä on kestänyt nyt kuukauden ja olen joka kerta tullut kotiin innostuneena. Tästä tulee inspiroiva kevät!

      Poista
  3. Upea lopputulos, todella hienoa pintaa olet saanut aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lea! Tätä oli kiva tehdä ja tykkään itsekin lopputuloksesta.

      Poista
  4. Innostuin myö tästä tekniikasta. Vehnäjauholiisteri kulostaa hyvältä, jos sillä voi korvata kaupan oman decoupage lakan. Olisin utelias kuulemaan, mitä muut kurssilaiset tekivät tällä tekniikalla/ lakanakankaasta. Ainakin varmaan sisustustuotteiksi tällä tavalla voi tehdä. Pussukkasi on hieno ja persoonallinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! Tästä serveteillä koristellusta lakanakankaasta voi ommella esimerkiksi kansioiden tai kalenterin kansien päällyksiä tai erilaisia säilyttimiä. Yksi kurssilaisistamme ompeli pienen olkalaukun. Kangas on kestävää, mutta ei kestä kosteutta, eikä sitä voi oikein pestä. Kristallimuovi suojaa omaa pussukkaani lialta ja se on ihan toimiva. Toisaalta kankaan pintaan voi levittää lakkaa suojaksi, jolloin se hylkii likaa ja on helpommin pyyhkäistävä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h