Siirry pääsisältöön

Virkattu pehmopallo 1-vuotiaalle lahjaksi


Kesällä oli ystäviemme pikkuprinsessan 1-vuotissyntymäpäivät. Pohdin lahjaa, jonka voisin tehdä itse ja joka olisi sopiva juurikin 1-vuotiaalle. Jostakin netistä löysin lahjaidealistan, jossa mainittiin myös pehmeä pallo. Muistelin myös oman lapseni saaneen 1-vuotislahjaksi pallon, jota aikanaan käytettiin paljon. Näillä tiedoilla päätin siis tehdä lahjaksi pallon.


Löysin sopivan ohjeen virkattuun palloon täältä. Kotona oli puuvillalankojen jämiä iloisissa väreissä, joten päätin käyttää niitä. Virkkaushommia oli helppo tehdä automatkoilla ja virkkaustyö kulkikin alkukesän ajan käsilaukussa mukana. 




Virkkasin palloon ohjeen mukaan kahden kokoisia paloja, isompia 20 kpl ja pienempiä 12 kpl. Lopuksi ompelin palat yhteen ja täytin pallon vanulla. 


Pallosta tuli iloisen värinen ja mielestäni sopiva lahja. En mitannut pallon kokoa ennen lahjaksi antamista, mutta arvioisin pallon halkaisijaksi 20-25 cm. Tähän työhön sai hyvin käytettyä kaapissa lojuneiden puuvillalankojen jämät. 

                                                                 Pirteää torstaita!


 

Kommentit

  1. Hauska palllo. Hiennosti hyödynnetty jämälangat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti Kaija! Tämä oli kiva jämälankatyö. Pallo voisi olla kivan näköinen myös useammalla värillä virkattuna.

      Poista

  2. Kiitos pallo vinkistä 1-vuotiaalle. Tyttären poikani on kylläkin vasta 9-kk mutta on päivistä kiinni koska lähtee tuetta kävelemään. Sitä seuraa sitten kaikki muukin vauhdilla perässä. Voisin tekaista pallon joululahjakassiin valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sait postauksestani joululahjaidean. Uskoisin, että tyttärenpoikasi on juuri sopivan ikäinen palloleikkeihin. Ihania hetkiä sinulle pienen ihmisen elämän seuraamisessa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h