Siirry pääsisältöön

Filmikorvakorut

Kesällä pääsin hartsikorukurssille Jyväskylän Taitokeskukseen. Hartsi oli minulle uusi materiaali, enkä ollut ennen kokeillut sitä. Ennen kurssia etsin tietoa netistä ja ideoita Pinterestistä. Samalla löysin myös omasta kirjahyllystäni kirjan hartsikorujen tekemisestä.



Tässä esittelen teille ensimmäiset valmistuneet hartsikorvakorut. Hartsi on läpinäkyvää, kuivuttuaan kovaa muovia, jonka sisään voidaan valaa erilaisia esineitä. Näihin korvakoruihin olen leikannut vanhoista filmikameran negatiiveista palat. Asetin filminpalat muoviselle, varmaankin persikkarasiana toimineen astian pohjalle. Siinä oli juurikin korvakorun palojen muotoisia syvennyksiä. Valutin hartsia negatiivin päälle ja annoin kuivua. Kuivuttuaan hartsipala ei irronnutkaan muotistaan, joten leikkasin muovin oikean muotoiseksi. Porasin pienet reiät ja laitoin niihin renkaat ja korvakorukoukut. 


Näistä tuli kivat, nostalgiaa henkivät korvakorut. Hartsi oli innostavaa ja koruja tuli viikon aikana tehtyä melko paljon. Postailen muista koruista vielä myöhemmin. 

Mukavaa viikonloppua ja rentouttavia, mahdollisia syyslomapäiviä lähiaikoina lomaileville!





Kommentit

  1. Hei vain. Terveisiä täältä saaristosta. Eksyin ensi kertaa blogiisi. Täällähän on paljon luettavaa ja katseltavaa. Kivoja ideiota. Olihan se pakko liittyä lukijaksesi, jotten missaa mitään kivaa.
    Nää hartsijutut on mulle uutta, täytyy tutustua siihen, mutta olen laseista sulattamalla tehnyt korviksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Merikaisla! Kiva, kun eksyit blogiini. Hartsi oli mullekin ihan uutta, mutta aika monipuolinen materiaali. Korvikset sulatetusta lasista kuulostaa myös kivoilta.

      Poista
  2. Tuollaiseen hartsiin en olekaan materiaalina törmännyt. Erilaisista muovilevyistä tehtyjä koruja on kyllä tullut jonkun verran vastaan. Hauska idea tuollaiset negatiivi korvakorut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! Tämä oli minullekin uusi materiaali ja oikein mukava tuttavuus. Hartsia oli helppo käyttää ja lopputulos on kova ja kestävä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta