Siirry pääsisältöön

Nahkakukkaro

 


Jyväskylän Taitokeskuksella, missä opiskelen oman työni ohessa, kokeilimme kevään Kiertotalous-ryhmässä nahkatöitä. Tein parkkinahasta pienen säilytyskukkaron puhelimen kuulokkeille.


Kaavan avulla leikkasin kappaleet ja rei'itin ommeltavat reunat naskalilla. Ompelu tehtiin käsin nahkaneulalla ja lankana oli vahattua, vahvaa lankaa. Lopuksi kiinnitimme kiväärinnapin, joka pitää läpän paikoillaan. Kiväärinnappi kiinnitetään nahkaan tehtyyn reikään kiertämällä. Kiväärinnapin vastapuolen reikä on tehty rei'itysterällä, jossa on reiän lisäksi pieni viilto reiän sivulla. 


Kukkaron ehti ommella hyvin illan opintojen aikana. Kotona kastelin kukkaron kokonaan vedellä ja laitoin sen sisään viilipurkin pohjasta leikatun muotin, jossa oli viilipurkin pohjan lisäksi noin 1 cm purkin reunaa.  Näin nahka kuivuessaan asettui niin, että kukkaron sisään jäi tilaa. 

Tykkäsin nahkatöiden tekemisestä todella paljon. Olisi kiva kokeilla joskus jotain isompaakin, kuten laukkua. Pieni nahkakukkaroni on ollut ahkerassa käytössä valmistuttuaan. En aikaisemmin edes tiennyt tarvitsevani kuulokepussukkaa, mutta nyt tiedän. 

 

Hyvää ja inspiroivaa lokakuuta kaikille!

Kommentit

  1. Suloinen ja varmasti tarpeellinen. Nyt kuulokkeiden piuhat eivät sotkeennu laukussakaan muihin tavaroihin ja kuulokkeet myös löytyvät varmasti paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Aikaisemmin en oikein edes kuljettanut kuulokkeita mukana, kun ne sotkeentuivat. Ja silloin, kun niitä olis tarvinnut, ne eivät olleet mukana. Nykyään tässä pussukassa kuulokkeet kulkevat päivittäin mukana ja helpottavat elämää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h