Siirry pääsisältöön

Punainen huivi

 


Olin pidemmän aikaa etsiskellyt peruspunaista, fingering-vahvuista huivilankaa ajatuksena neuloa itselleni jouluhuivi. Tykkään punaisesta väristä kyllä muinakin kuukausina, joten käyttöä huiville siis löytyisi muulloinkin. Pari vuotta sitten löysin Neulefestareilta juuri oikean sävyistä lankaa Ruskanlehden langoista. Ostin sitä vain yhden vyyhdin, koska siitä yleensä saa jo huivin neulottua. Varmaan ymmärrätte jo tässä vaiheessa, että se oli virhe. 


Löysin Leeni Hoimelan suunnitteleman Sina-huivin ohjeen Taito-lehdestä (6/2018). Kun ohje oli löydetty ja joulukin lähestyi (vuonna 2019), parhaimmat pyöröpuikkoni olivat unohtuneet lomareissulla anopille. Huivi ei siis valmistunut jouluksi. Kun sain pyöröpuikkoni käyttööni, aloitin innoissani neulomaan. Ohje oli ihana. Sitä oli helppo neuloa ja varsinkin huivin reunoista tuli todella kauniit. Ohje oli mietitty loppuun asti. Olin innoissani neulonut huvia huimaa vauhtia ja yhtäkkiä oivalsin langan olevan melkein lopussa. Huivista oli kuitenkin vielä pitsiosuus kokonaan neulomatta. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että ohjeessa oli ilmoitettu langan menekin olevan kaksi vyyhtiä. 


Tässä vaiheessa työ tyssäsi kokonaan ja jäi odottelemaan inspiraatiota tehdä asialle jotakin. Viime syksynä päätin selvittää, mitä ensimmäisen vyyhdin lanka on ja tilata lisää lankaa. Ruskanlehti palveli loistavasti, mutta harmillisesti ihan samaa lankaa ei enää ollut valikoimassa. Onneksi samaa väriä löytyi. Langan väri on nimeltään muuten aika ihana, Tulipunahuulet ja lanka on merinovillaa. Syyskuussa pääsin jatkamaan huivia pitsiosuudesta loppuun. Huivi valmistui sitten vihdoin 2020 jouluksi. 





Huivista tuli melko suuri ja sen vuoksi myös lämmin. Ohje oli todella hyvä, huivia oli sen vuoksi oikein miellyttävä neuloa. Tämän jouluhuivineuletyön opetus oli se, että aina kannattaisi olla käyttökohde ohjeineen valmiina, kun hankkii lankoja. Käytän huivia varmuudella ainakin jouluisin, kun kaipaan tummiin vaatteisiin piristystä. Mutta todennäköisesti huivi on ahkerassa käytössä myös muulloin. 

Leppoisaa viikonloppua!


Kommentit

  1. Kaunis punainen, oikea punainen. Mä oon kans ton huivin neulonut ja tykkäsin tehdä, hyvä ohje, ja tykkään käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä väri oli minunkin mielestä juuri oikea punainen. Kiva kuulla, että meillä oli samanlaiset neulomiskokemukset. Hyvästä ohjeesta on helppo neuloa.

      Poista
  2. Ihanan värinen huivi! Olet kyllä niin oikeassa, että pitäisi aina olla mietittynä ohje etukäteen, ennen kuin ostaa langat. Tosin olen minä ostanut lankaa ohje mielessäni ja tullut toisiin aatoksiin. Sitten ne langat ovat jääneet laatikkoon tai parhaimmassa tapauksessa muuntuneet toisiksi töiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teresa! Minäkin tykkään väristä, sen vuoksi langan ostinkin. Tuo on ihan totta, että ajatukset muuttuvat ja se on ihan hyvä. Tärkeintä varmaan on neuloa tarpeeseen ja olla itselleen armollinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h