Siirry pääsisältöön

Kirjoneuletakki jämälangoista


Vihdoinkin tämä Seitsemän veljestä- sukkalangoista neulomani kirjoneuletakki on valmis, valokuvattu ja kohta postattukin. Olipas aikamoinen urakka. Homma lähti liikkeelle Craft Candidate- blogin Teresan ja minun aloittamasta Kässähamsterihaasteesta, jonka aikana oli tarkoitus tehdä käsitöitä omista kaapeista löytyvistä materiaaleista. Huhtikuussa 2019 kaivelin kaapeistani 900g sukkalangan loppuja. Muutama kerä taisi olla ihan täysinäinenkin, mutta mitään lankaa ei ollut yhtä kerää enempää. Ajattelin niiden riittävän yhteen kirjoneuletakkiin. Postaukseni neuletakin aloituksesta löytyy täältä.

Löysin kivan kirjoneulepaidan ohjeen Novitan lehdestä 3/2016. Villapaidat jäävät minulla selvästi vähemmälle käytölle kuin villatakit, joten päätin neuloa muutaman nurjan silmukan paidan keskelle etukappaleeseen. Ajatuksena oli kokeilla ensimmäistä kertaa steekkausta. Neulomisessa vierähtikin tovi, melkein kaksi vuotta. Välillä vain kyllästyin työhön ja välillä tuli kesä ja lämpimät päivät. Päänvaivaa aiheuttivat myös paidan kirjoneulekuviot. Ohjeessa oli nimittäin vain kaarrokkeessa kirjoneulekuvioita, mutta minä päätin jatkaa niitä koko neuleen verran. En myöskään noudattanut ohjetta silmukkamäärissä. Tein tätä siis aikalailla oman pään mukaan, kaarroke on ohjeen mukaan ja kirjoneulekuviot olen soveltanut valmiista ohjeesta. Neuleessa oleva keltainen lanka on Kaupunkilankaa, jota minulla jäi vuosi sitten neulomistani 50-vuotissukista. 

Neule valmistui vihdoin tämän vuoden helmikuussa, juuri ennen hiihtolomaa. Päättelin kaikki miljoonat langanpäät ja ompelin ompelukoneella siksak-ommelta keskellä olevan nurjan pystyraidan molempiin reunoihin. 


Sitten vaan sakset rohkeasti käteen ja leikkaamaan paita keskeltä poikki. Siksak-ommel piti langat kyllä yllättävän hyvin paikoillaan. Yhteen kohtaan ompelin vähän lisää, kun pelkäsin, että lanka lähtee purkautumaan. 

Lopuksi neuloin nappilistat viimeisillä harmailla langanlopuilla. Yhtään leveämpiä niistä ei olisi saanutkaan. Löysin nappipurkistani 8 melkein samanlaista nappia, jotka ompelin paikoilleen. Tässä työssä on siis käytetty vain omista kaapeista löytyneitä materiaaleja. 



Leikatut reunat eivät vaatineet huolittelua, ne taipuivat siististi takin sisäpuolelle päin. Neuletyön jälkikin tasoittui kivasti, kun kostutin koko työn. 


Olen neuletakkiin enemmän kuin tyytyväinen. Ajatuksenani oli saada käytettyä eriväriset langan loput järkevästi ja saada lämmittävä kirjoneuletakki, jota voi käyttää talvipakkasilla sisällä ja muulloin vaikka ulkonakin. Mielestäni onnistuin tavoitteessani hyvin. Aikaa meni enemmän kuin ajattelin, mutta sillä ei ole merkitystä. Neuletakki on juuri sopivan kokoinen, hieman reilu, että alle mahtuu pitkähihainen paita. Uskoisin, että tämä kirjoneuletakki tulee aktiiviseen käyttöön. Odotan jo kesän koleita iltoja, jolloin minua ei palele uuden neuletakin ansiosta. 

Ihanaa, aurinkoista viikkoa sinulle!
 

Kommentit

  1. Todella upea ja osoitus sitkeydestä ja kärsivällisyydestä!
    Tuohon villatakkiin on varmasti ihana kääriytyä viileinä iltoina tai pakkaspäivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Tahtoa oli niin paljon, että valmiiksi piti tehdä. Tämän kokoinen aukko vaatekaapissani olikin, joten käyttöön tulee.

      Poista
  2. Kati, tämä on ihan huikean hieno takki! <3 Onnittelut! Minä en ole vielä(kään) uskaltautunut kokeilemaan steekkausta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teresa <3 ja kiitos sulle myös innostamisesta! Meidän Kässähamsterihaaste oli kyllä kannattava juttu. Ei olis tätäkään villatakkia valmiina. Steekkaus ei ollut vaikeaa, se vain hirvitti. Kyllä säkin siitä selviäisit.

      Poista
  3. Kertakaikkisen hieno ja kaunis takki! Upeat värit ja hyvin olet kuviot saanut tehtäyä. Ja vielä steekkauskin. Tästä voit hyvillä mielin olla ylpeä ja rinta rottingilla pitää monen monituista vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina! Täytyy myöntää, että olen itsekin tähän oikein tyytyväinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h