Vihdoinkin tämä Seitsemän veljestä- sukkalangoista neulomani kirjoneuletakki on valmis, valokuvattu ja kohta postattukin. Olipas aikamoinen urakka. Homma lähti liikkeelle Craft Candidate- blogin Teresan ja minun aloittamasta Kässähamsterihaasteesta, jonka aikana oli tarkoitus tehdä käsitöitä omista kaapeista löytyvistä materiaaleista. Huhtikuussa 2019 kaivelin kaapeistani 900g sukkalangan loppuja. Muutama kerä taisi olla ihan täysinäinenkin, mutta mitään lankaa ei ollut yhtä kerää enempää. Ajattelin niiden riittävän yhteen kirjoneuletakkiin. Postaukseni neuletakin aloituksesta löytyy täältä.
Löysin kivan kirjoneulepaidan ohjeen Novitan lehdestä 3/2016. Villapaidat jäävät minulla selvästi vähemmälle käytölle kuin villatakit, joten päätin neuloa muutaman nurjan silmukan paidan keskelle etukappaleeseen. Ajatuksena oli kokeilla ensimmäistä kertaa steekkausta. Neulomisessa vierähtikin tovi, melkein kaksi vuotta. Välillä vain kyllästyin työhön ja välillä tuli kesä ja lämpimät päivät. Päänvaivaa aiheuttivat myös paidan kirjoneulekuviot. Ohjeessa oli nimittäin vain kaarrokkeessa kirjoneulekuvioita, mutta minä päätin jatkaa niitä koko neuleen verran. En myöskään noudattanut ohjetta silmukkamäärissä. Tein tätä siis aikalailla oman pään mukaan, kaarroke on ohjeen mukaan ja kirjoneulekuviot olen soveltanut valmiista ohjeesta. Neuleessa oleva keltainen lanka on Kaupunkilankaa, jota minulla jäi vuosi sitten neulomistani 50-vuotissukista.
Neule valmistui vihdoin tämän vuoden helmikuussa, juuri ennen hiihtolomaa. Päättelin kaikki miljoonat langanpäät ja ompelin ompelukoneella siksak-ommelta keskellä olevan nurjan pystyraidan molempiin reunoihin.
Sitten vaan sakset rohkeasti käteen ja leikkaamaan paita keskeltä poikki. Siksak-ommel piti langat kyllä yllättävän hyvin paikoillaan. Yhteen kohtaan ompelin vähän lisää, kun pelkäsin, että lanka lähtee purkautumaan.
Lopuksi neuloin nappilistat viimeisillä harmailla langanlopuilla. Yhtään leveämpiä niistä ei olisi saanutkaan. Löysin nappipurkistani 8 melkein samanlaista nappia, jotka ompelin paikoilleen. Tässä työssä on siis käytetty vain omista kaapeista löytyneitä materiaaleja.
Leikatut reunat eivät vaatineet huolittelua, ne taipuivat siististi takin sisäpuolelle päin. Neuletyön jälkikin tasoittui kivasti, kun kostutin koko työn.
Todella upea ja osoitus sitkeydestä ja kärsivällisyydestä!
VastaaPoistaTuohon villatakkiin on varmasti ihana kääriytyä viileinä iltoina tai pakkaspäivinä.
Kiitos, Riina! Tahtoa oli niin paljon, että valmiiksi piti tehdä. Tämän kokoinen aukko vaatekaapissani olikin, joten käyttöön tulee.
PoistaKati, tämä on ihan huikean hieno takki! <3 Onnittelut! Minä en ole vielä(kään) uskaltautunut kokeilemaan steekkausta...
VastaaPoistaKiitos, Teresa <3 ja kiitos sulle myös innostamisesta! Meidän Kässähamsterihaaste oli kyllä kannattava juttu. Ei olis tätäkään villatakkia valmiina. Steekkaus ei ollut vaikeaa, se vain hirvitti. Kyllä säkin siitä selviäisit.
PoistaKertakaikkisen hieno ja kaunis takki! Upeat värit ja hyvin olet kuviot saanut tehtäyä. Ja vielä steekkauskin. Tästä voit hyvillä mielin olla ylpeä ja rinta rottingilla pitää monen monituista vuotta.
VastaaPoistaKiitos, Kristiina! Täytyy myöntää, että olen itsekin tähän oikein tyytyväinen.
Poista