Siirry pääsisältöön

Korvakoruja


Tykkään tehdä korvakoruja ja minulla onkin niitä aika paljon. Vuosi sitten joulun alla minulla oli Instagamissa korvakorujoulukalenteri. Julkaisin 24 päivänä kuvan itse tekemistäni korvakoruista. Sinä päivänä käytin myös kyseisiä korvakoruja. Vaikka korvakoruja minulla siis riittää, teen niitä silti lisää. Tässä postauksessa on taas kahdet uudet korvakorut valmiina.


Kelta-mustat korvakorut olen tehnyt lopuista fimomassoista, joita minulle oli jäänyt aikaisemmista askarteluista. Kaulin ohuet levyt ja leikkasin terävällä veitsellä korujen kappaleet. Neulalla tein reiät valmiiksi. Paistamisen jälkeen kiinnitin välirenkailla korvakorukoukun ja myös osat toisiinsa. En osannut päättää, kummin päin korvakorut olisivat kivemmat. Joten tein molemmat.


Ristipistokorvakorujen pohjat ostin 2019 Tampereen Kädentaitomessuilta muistaakseni Taito-Pirkanmaan osastolta. Pitkään mietin, minkä väriset ristipistot pohjiin teen. Päädyin punaiseen kirjontalankaan. Nämähän on kyllä myös helppo purkaa ja tehdä uudet pistot eri värillä, jos sattuu kyllästymään tai kaipaamaan vaihtelua.


Näiden korujen myötä mukavaa talvista viikkoa ja valoisampia päiviä!




Kommentit

  1. Sulla on tosi kivoja korvakoruja ja ideapankkisi tuntuu ihan pohjattomalta. Omaa mallistoa olevat korut ovat hienoja siitäkin syystä, että ne ovat aina uniikkeja. Niillä saa myös pukeutumiseen kivasti vaihtelua sekä sellaista pistettä iin päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Korvakorut taitaavat olla minulle se omin juttu. Niitä on kiva tehdä ja käytänkin korvakoruja päivittäin. Siksi niitä pitää olla monenlaisia ja moneen asuun sopivia. Usein yksinkertaiseen asuun riittää kivat korut ja huivi tuomaan väriä ja vaihtelua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Helppo pipo ohjeineen

Huomasin viikko sitten somesta, että asunnottomille oli meneillään pipojen, lapasten ja sukkien keräys. Minulla oli juuri siinä vaiheessa kesken neuletyö, johon olin vähän kyllästynyt. Kaipasin siis vaihtelua. Pengoin lankalaatikkoni läpi ja löysin neljä pientä kerää jämälankoja, jotka olivat suunnilleen samanpaksuisia (vastasivat paksuudeltaan ehkä Novitan Isoveli-lankaa) ja sopivat väreiltään jotenkin yhteen. Päätin osallistua hyväntekeväisyysprojektiin neulomalla pipon.  Malttamattomana en jaksanut tehdä mallitilkkua ja loin summittaisesti silmukoita. Muutaman kerroksen jälkeen totesin pipon olevan lasten kokoa ja purin työn. Toisen kerrankaan jälkeen silmukoita ei ollut tarpeeksi. Kolmannella kerralla onnistui. Tästä opin taas kerran sen, että nopeammin olisin saanut valmista, jos olisin malttanut mieleni ja tehnyt edes pienen mallitilkun.  Loin onnistuneeseen pipoon 90 silmukkaa 3,5:n puikoille. Olen saanut jonkun käsityölehden kylkiäisenä Prymin ergonomiset puiko

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta