l u m i s i i v e t

Viime kesänä etsiskelin Titityystä lankoja reissutyöhön. Mieleen jäi esillä ollut kaunis Kaipuu-huivi, jonka pitsikuviot kyllä aluksi mietityttivät. Siis lähinnä siksi, että onnistuisinkohan niitä tekemään. Titityyn Tiina vakuutteli, ettei pitsikuviossa ole langankiertoa kummallisempia silmukoita. Syksymmällä huivi oli siis aloitettava. Blogini 1-vuotispostauksessa tämä huivi olikin juuri työn alla. Huivin ohje on saatavilla täältä . Huhtaniemen Tiina, joka on ohjeen tehnyt, on kirjoittanut kauniita sanoja, jotka sopivat jokaisen elämään, ainakin joskus. Neulominen kun vaan on jotenkin terapeuttista ja rauhoittavaa. Alla suora lainaus Titityyn sivuilta :       Neulominen pitää minut pinnalla. Varsinkin silloin, kun elämä meinaa upottaa, hukuttaa arjen             virtaan. Silloin en osaa muuta kuin neuloa silmukka silmukalta tunteeni pinnoiksi ja muodoiksi.         Antaa tunteen viedä ja muokata viimeiset jaks...

Tykkään tehdä koruja. Ne valmistuvat suhteellisen nopeasti ja niillä saa helposti vaihtelua arkipukeutumiseen. Osa tästä korusta on askarreltu jo muutama vuosi sitten, mutta minulla ei ollut oikein ideaa lopputuloksesta. Siksi pitkä mietintätauko. Mustan pyörylän olen tehnyt fimomassasta ensimmäisten fimokokeilujeni yhteydessä. Teimme silloin koruja ystäväni kanssa heidän mökillään eikä meillä ollut edes kaikkia mahdollisia työkaluja ja tarvikkeita mukanamme. Pyörylän olen kaulinnut levyksi ja tasoittanut reunoja vain sormilla. Pyöreä muottikin olisi ollut hyvä, mutta sellaista ei ollut juuri sillä hetkellä käsillä. Hyvin kuitenkin pärjättiin ilmankin. Pistelin neulalla 15 reikää pyörylän ulkoreunoille ja sisäympyrään 5. Siinä vaiheessa mielessä ei ollut mitään valmista ideaa, ajattelin vain, että parittomaan määrään reikiä olisi helppo ommella joku kuvio. Fimomassakaulakoru Tällainen siitä sitten tuli. Kokeilin yhtenä iltana, millaisen kuvion pyörylään saisi ommeltua...

Neuloin omasta päästäni itselleni pipon jokunen talvi sitten. Pipo on ollut niin hyvä ja käytössä lähes päivittäin, että päätin tehdä uuden version samalla mallilla. Minulla sattui olemaan kaapissa pari kerää harmaata Novitan alpakka-lankaa. Loin langalla 40 silmukkaa ja neuloin ainaoikeinneuletta niin, että joka toisella kerralla jätin 10 silmukkaa neulomatta ja käännyin takaisin päin. Näitä nimitetään lyhennetyiksi kerroksiksi. Neuloin tällä tavalla niin kauan, että pipo ylettyi hyvin pääni ympäri. Ompelin sivusauman ja kiristin yläreunan yhteen. Kuvittelin alpakkalangan olevan niin pehmeää, ettei se kutittaisi. Toisin kuitenkin kävi. Kutiseva otsa kaipasi pipon ja ihon väliin pehmikettä. Ompelin käsin valkoisen fleecekangaspannan (sopiva pala sattui olemaan kangaslaatikossa) pipon sisäpuolelle. Jo ommeltuani sen huomasin, että olisin voinut ommella sen hieman ylemmäksi. Nyt se vähän pilkottaa pipon reunan alta. Mutta ei haittaa, pipo on nyt ainakin tosi lämmin. Pipolank...

Viime viikko meni hiihtolomaillessa. Bloggaaminenkin oli vähän niin kuin suunnittelemattomalla tauolla. Oli ihanaa olla ja levätä, toisaalta touhuilla rentouttavia asioita. Lomaviikolla päätimme kotona hieman sisustaa (en oikein ole varma oliko se rentouttavaa, mutta lopputulos oli). Vaihdoimme minun askartelu/ompelu/työhuoneeni ja mieheni työhuoneen paikkaa. Siinä menikin useampi päivä, kun samalla piti hieman karsia omia varastoja. Nykyinen yläkerrassa sijaitseva työhuoneeni on kyllä ihanan valoisa, mutta muutaman neliön pienempi. Suurin osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa, kuten yläkuvan vanhat kahvipurkit. Niissä säilytän monenlaista, tyhjistä tulitikkurasioista kirjontalankoihin. Uusi työhuone on kyllä paljon parempi kuin edelllinen ja oikein houkuttelee käsitöiden pariin. Työhuoneeni ovessa roikkuu jatkuvasti Suomen Käsityömuseosta ostettu Käsityöt kesken-kyltti. Se on niin sopiva paikalleen ja kertoo osuvasti yleisen olotilan. Se antaa myös vapauden jättää käsityöt...

Reilu vuosi sitten innostuin ompelemaan saumurillani . Ompelin työpaikan pikkujouluihin discopallomekon . Samassa inspiraatiomyrskyssä ostin myös Eurokankaasta  turkoosin trikookankaan, josta aloitin samalla kaavalla (Ottobre 5/2013) hieman hillitympää mekkoa. Leikkasin mekon ja ompelin saumurilla saumat. Tähän vaiheeseen mekko sitten jäikin, tuli jotenkin kaikkea muuta. Joululomalla päätin ommella melkein valmiin mekon valmiiksi. Mekko kaipasi selkään muutamaa muotolaskosta. Ompelin ne ompelukoneella. Pääntiehen kokeilin kaitaleen ompelua. En ole trikoovaatteita juurikaan ommellut, joten tämä oli minulle ihan uutta. Ensimmäinen versio pääntiestä meni purkuun, mutta toinen onnistui hyvin. Kiristin hieman kaitaletta ommellessani ja silloin pääntiestä tuli oikean kokoinen. Kädentiet huolittelin ja käänsin. Helmaan tein noin 3 cm:n päärmeen, jonka ompelin ompelukoneen suoralla ompeleella. Kuvissa näkyy myös itse tekemäni betonikorut Tykkään mekon raglanhihaisesta m...

Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita. Äitini ja tätini olivat ja ovat edelleen taitavia ompelijoita ja auttoivat tarvittaessa. Tein kaikenlaisia vaatteita, myös takkeja. Huvittavaa ompelussani oli, että halusin vaatteet nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Sen vuoksi napinlävet ja muut hidasteet jäivät usein äitini tehtäväksi. Myöhemmin olen kyllä oppinut tekemään niitä myös itse ja myös nauttimaan huolella tehdystä vaatteesta. Vauhti ei ole enää pääasia. Kävin alkusyksystä kaupoissa etsimässä itselleni villakangastakkia. Halusin takin, joka on siisti, sopii housujen ja hameen kanssa ja että sen alle mahtuu tarvittaessa neuletakki. Sovittelin erimallisia takkeja ja totesin yksinkertaisen olevan paras. Eräässä liikkeessä sovittamani suora vuoriton ja kaulukseton takki oli paras, mutta hinta suhteessa laatuun ei miellyttänyt. Lisäksi tarjolla oli vain musta väri ja olisin halunnut harmaan. Päätin siis ommella takin itselleni. Suuren Käsityölehden 1/2014-numerossa oli yks...

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avainkaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yh...

Ilman minkäänlaista ennakkosuunnittelua viime aikoina on tullut käytyä useammassa taidenäyttelyssä. Tämän blogin elinaikana olen oppinut itsestäni ainakin sen, että taidan oikeastaan tykätä taiteesta ja myös taidenäyttelyissä käymisestä. Melkein kuukauden sisään kaksi näyttelyistä on ollut tekstiilitaidenäyttelyä. En tiedä, bongailenko herkemmin käsitöihin liittyvät kulttuuriuutiset, vai onko niitä sattunut vain samaan ajankohtaan minun ympärilleni. Tekstiilitaide on jotenkin aikaisemmin jäänyt pimentoon. En muista ennen tätä vuotta käyneeni koskaan ihan pelkässä tekstiilitaidenäyttelyssä. Lehtijuttuja olen saattanut lukea aiheesta, jos kohdalle on osunut. Arvostan suuresti käsitöitä ja niiden tekijöitä. Tekstiilitaide on minun mielestäni ennen kaikkea taitavaa ja luovaa kädentaitoa, jossa kauneus tai joku muu ominaisuus on käyttöarvoa olennaisempaa. Tekstiilitaide voi ulottua käyttöesineisiinkin, mutta useimmiten teokset on tehty ihailtavaksi. Tekstiilitaiteessa puhuttelee myö...

Olen postannut betonitöistä jo melko monta kertaa. Jos olet kyllästynyt betoniaiheeseen, jätä tämä postaus lukematta. Betonijuttuja tulee varmasti jatkossakin, mutta ei onneksi ihan viikottain. Vietimme viime syksynä kivan illan ystävieni seurassa  ja kokeilimme yhdessä betonitöiden tekemistä. Tässä postaus illan tuotoksesta omassa blogissani ja tässä ystäväni Riinan blogissa . Itse tein illan aikana vain muutaman työn ja päätin tällä kertaa kokeilla jo pitkään mielessä pyörinyttä betonikorujen tekoa. Olin ottanut kotoa mukaani smoothie-pillin, sellaisen hieman normaalia paksumman. Leikkasin sen kolmeen osaan. Laitoin pillin pätkät yhteen teipattuina pystyyn limsapullonkorkkiin. Olin varannut mukaani myös hopeoitua kuparilankaa. Täytin varovasti pillit betonimassalla. Ja tämähän oli ihan tavallista betonia, ei mitään hienompirakeista. Tökkäsin kuparilangat jokaiseen pilliin massan keskelle. Jätin lankaa noin 2 cm näkyviin. Lankaa oli massan sisällä melkein koko pilli...

Tämä tarina on tosi ja paikoin ehkä hieman surullinenkin. Mutta siinä on onneksi onnellinen loppu. Kuten ehkä tiedättekin, en ole kovin varma neulomisjutuissa, jos kyseessä on isommat työt kuten neuletakit tai villapaidat. Olin jäämässä lomalle joulukuussa 2014. Olin päättänyt neuloa itselleni neuletakin lomaneuleena. Ostin Dropsin alpakkalankaa ja löysin Dropsin sivuilta myös kivan mallin. Aloitin neuleen jo ennen lomaani ja neuloin sitä innolla. Sovitin neuletakkia ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun toinen hihakin oli jo lähes valmis. Tajusin, että löysän käsialani vuoksi neuletakista oli tullut minulle ihan liian iso. Lannistuin ja jätin neulomuksen odottelemaan. Ystävän kannustuksesta jatkoin sen kuitenkin jonkin ajan kuluttua loppuun. Meillä on ihana ystävien neulekerho, Kertut, josta voin kertoa teille myöhemmin enemmänkin. Esittelin tapaamisessamme valmiin, minulle liian ison neuletakin. Muutama ystäväni sovitti sitä ja ihana Anu halusi sen itselleen. Olin ...