l u m i s i i v e t

Neulon villasukkia melko harvoin. Äitini on pitänyt perheemme niin hyvin sukissa, ettei ole ollut tarvetta. Tämän talven aikana olen kuitenkin neulonut jopa kahdet ja puolet sukat. Rakas ystäväni täytti pyöreitä vuosia ja halusin neuloa hänelle sukat lahjamme kylkeen. Ostin Neuloosista ihanaa silkki-villa-lankaa. Halusin malliin vähän jotain erityistä, mutta helppoa. Löysin Hääräämön sivuilta kivan valepalmikkomallin , jota päätin käyttää. Tykkäsin palmikon neulomisesta siksi, ettei siinä tarvittu ollenkaan lisäpuikkoa. Sukista tuli kivat ja lahjan saaja oli niihin tyytyväinen. Kaiken lisäksi ne olivat jalkoihin juuri sopivat. Toiset sukat neuloin tyttärelleni. Toiveena oli ohuet, lyhytvartiset, talvikenkään mahtuvat harmaat sukat. Lankana oli Alize, jonka ostin myös Neuloosista. Neuloin sukkia automatkoilla joululoman aikana ja yritin saada ne pikaisesti valmiiksi. Tammikuu kun on tunnetusti pakkaskuu, enkä halunnut lapseni palelluttavan varpaitaan. Sukista tu...

Meillä ei ole muutamaan vuoteen koristeltu pääsiäismunia. Perheen pienin kun ei ole enää oikein askarteluiässä. Äidillä tosin tuntuu aina olevan oikea ikä askarteluun ;-) Halusin kokeilla pääsiäismunien koristelua jollain uudella tavalla. Olin nähnyt muutama vuosi sitten Martha Stewartin sivuilla  ristipistoin koristeltuja munia. Nyt en enää löytänyt alkuperäistä kuvaa ja ohjetta, mutta idea on siis poimittu kyseisiltä sivuilta muutama vuosi sitten. Puhalsin muutamia kananmunia tyhjiksi viime viikkojen aikana. Huuhtelin munankuoret vedellä. Porasin Dremelilläni aukon kananmunan takapuolelle. Aukon kautta pystyin ompelemaan pistoja. Kananmunan etupuolelle porasin muutamat reiät pistoja varten. Poraaminen oli melko hankalaa ja munankuoret meinasivat halkeilla useampaan kertaan. Koko ajan piti olla todella varovainen ja silti painaa poraa sen verran, että yllättävänkin kova munankuori menee rikki ja vain oikeasta kohdasta. Muutama pistoin koristeltu pääsiäsimuna...

Olin pitkään haaveillut kokeilevani kauniin näköistä briossineuletta. Ajattelin sen olevan hankalaa. Hiihtoloman lopulla kaivelin kätköistäni eri värisiä lankoja, jotka olivat kaikki hieman paksumpia. Osa oli Novitan Isoveli-lankaa ja muut eri valmistajien suunnilleen saman paksuisia versioita. Ohjeen löysin Modasta (5/2012) ja ryhdyin neulomaan. Postasinkin kokeilun alkuvaiheessa aiheesta, kun työ oli vielä kesken. Nautin briossineuleen neulomisesta tosi paljon. Oli ihanaa tehdä erilaisia väriyhdistelmiä ja nauttia valmiin työn jäljestä. Neuleesta tuli ilmavaa ja pehmeää. Tekniikka oli erittäin helppo oppia ja alkuun päästyä ohjetta ei enää tarvinnut vilkuilla. Ennakkoajatukseni briossin hankaluudesta olivat siis vääriä. Tästä valmistui lämmin, värikäs ja pehmeä tuubihuivi. Tänään täällä Keski-Suomessa sataa lunta, joten saapa nähdä lähdenkö huomenna tämä huivi kaulassa töihin, vaikka ajattelinkin käyttäväni sitä vasta ensi talvena.

Pääsiäseen liittyy kevään odotus, ihanat värit ja herkut. Pääsiäinen on siitä mukava juhla, ettei siihen liity niin paljon odotuksia ja paineita kuin jouluun (vaikka ainakin väitän, etten niitä itselleni ota). Pääsiäisenä on kuitenkin kiva koristella kotia iloisilla väreillä. Munakuppeja kierrätysmateriaaleista Tänä vuonna innostuin taittelemaan kierrätysmateriaaleista munakuppeja. Kierrättäminen innostaa aina ja minusta on kiva näperrellä koristeita ilmaisesta materiaalista. Silloin ei myöskään haittaa, vaikka homma menisi mönkään. Materiaalit kun olisivat joka tapauksessa menneet kierrätykseen. Lisäksi ajattelen niin, että en ole ainakaan itse tekemässä lisää roskaa maailmaan ostamalla uusia askartelumateriaaleja, joista tehdyt työt kuitenkin jossain vaiheessa päätyvät roskiin. Rajansa tietysti kaikella, sekä liika tuhlaaminen että ihan kaiken tekeminen kierrätysmateriaaleista ovat ääripäitä, joten pyrin kulkemaan kultaista keskitietä. Muistin joskus nähneeni paperista ...

Viime kesänä etsiskelin Titityystä lankoja reissutyöhön. Mieleen jäi esillä ollut kaunis Kaipuu-huivi, jonka pitsikuviot kyllä aluksi mietityttivät. Siis lähinnä siksi, että onnistuisinkohan niitä tekemään. Titityyn Tiina vakuutteli, ettei pitsikuviossa ole langankiertoa kummallisempia silmukoita. Syksymmällä huivi oli siis aloitettava. Blogini 1-vuotispostauksessa tämä huivi olikin juuri työn alla. Huivin ohje on saatavilla täältä . Huhtaniemen Tiina, joka on ohjeen tehnyt, on kirjoittanut kauniita sanoja, jotka sopivat jokaisen elämään, ainakin joskus. Neulominen kun vaan on jotenkin terapeuttista ja rauhoittavaa. Alla suora lainaus Titityyn sivuilta :       Neulominen pitää minut pinnalla. Varsinkin silloin, kun elämä meinaa upottaa, hukuttaa arjen             virtaan. Silloin en osaa muuta kuin neuloa silmukka silmukalta tunteeni pinnoiksi ja muodoiksi.         Antaa tunteen viedä ja muokata viimeiset jaks...

Tykkään tehdä koruja. Ne valmistuvat suhteellisen nopeasti ja niillä saa helposti vaihtelua arkipukeutumiseen. Osa tästä korusta on askarreltu jo muutama vuosi sitten, mutta minulla ei ollut oikein ideaa lopputuloksesta. Siksi pitkä mietintätauko. Mustan pyörylän olen tehnyt fimomassasta ensimmäisten fimokokeilujeni yhteydessä. Teimme silloin koruja ystäväni kanssa heidän mökillään eikä meillä ollut edes kaikkia mahdollisia työkaluja ja tarvikkeita mukanamme. Pyörylän olen kaulinnut levyksi ja tasoittanut reunoja vain sormilla. Pyöreä muottikin olisi ollut hyvä, mutta sellaista ei ollut juuri sillä hetkellä käsillä. Hyvin kuitenkin pärjättiin ilmankin. Pistelin neulalla 15 reikää pyörylän ulkoreunoille ja sisäympyrään 5. Siinä vaiheessa mielessä ei ollut mitään valmista ideaa, ajattelin vain, että parittomaan määrään reikiä olisi helppo ommella joku kuvio. Fimomassakaulakoru Tällainen siitä sitten tuli. Kokeilin yhtenä iltana, millaisen kuvion pyörylään saisi ommeltua...

Neuloin omasta päästäni itselleni pipon jokunen talvi sitten. Pipo on ollut niin hyvä ja käytössä lähes päivittäin, että päätin tehdä uuden version samalla mallilla. Minulla sattui olemaan kaapissa pari kerää harmaata Novitan alpakka-lankaa. Loin langalla 40 silmukkaa ja neuloin ainaoikeinneuletta niin, että joka toisella kerralla jätin 10 silmukkaa neulomatta ja käännyin takaisin päin. Näitä nimitetään lyhennetyiksi kerroksiksi. Neuloin tällä tavalla niin kauan, että pipo ylettyi hyvin pääni ympäri. Ompelin sivusauman ja kiristin yläreunan yhteen. Kuvittelin alpakkalangan olevan niin pehmeää, ettei se kutittaisi. Toisin kuitenkin kävi. Kutiseva otsa kaipasi pipon ja ihon väliin pehmikettä. Ompelin käsin valkoisen fleecekangaspannan (sopiva pala sattui olemaan kangaslaatikossa) pipon sisäpuolelle. Jo ommeltuani sen huomasin, että olisin voinut ommella sen hieman ylemmäksi. Nyt se vähän pilkottaa pipon reunan alta. Mutta ei haittaa, pipo on nyt ainakin tosi lämmin. Pipolank...

Viime viikko meni hiihtolomaillessa. Bloggaaminenkin oli vähän niin kuin suunnittelemattomalla tauolla. Oli ihanaa olla ja levätä, toisaalta touhuilla rentouttavia asioita. Lomaviikolla päätimme kotona hieman sisustaa (en oikein ole varma oliko se rentouttavaa, mutta lopputulos oli). Vaihdoimme minun askartelu/ompelu/työhuoneeni ja mieheni työhuoneen paikkaa. Siinä menikin useampi päivä, kun samalla piti hieman karsia omia varastoja. Nykyinen yläkerrassa sijaitseva työhuoneeni on kyllä ihanan valoisa, mutta muutaman neliön pienempi. Suurin osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa, kuten yläkuvan vanhat kahvipurkit. Niissä säilytän monenlaista, tyhjistä tulitikkurasioista kirjontalankoihin. Uusi työhuone on kyllä paljon parempi kuin edelllinen ja oikein houkuttelee käsitöiden pariin. Työhuoneeni ovessa roikkuu jatkuvasti Suomen Käsityömuseosta ostettu Käsityöt kesken-kyltti. Se on niin sopiva paikalleen ja kertoo osuvasti yleisen olotilan. Se antaa myös vapauden jättää käsityöt...

Reilu vuosi sitten innostuin ompelemaan saumurillani . Ompelin työpaikan pikkujouluihin discopallomekon . Samassa inspiraatiomyrskyssä ostin myös Eurokankaasta  turkoosin trikookankaan, josta aloitin samalla kaavalla (Ottobre 5/2013) hieman hillitympää mekkoa. Leikkasin mekon ja ompelin saumurilla saumat. Tähän vaiheeseen mekko sitten jäikin, tuli jotenkin kaikkea muuta. Joululomalla päätin ommella melkein valmiin mekon valmiiksi. Mekko kaipasi selkään muutamaa muotolaskosta. Ompelin ne ompelukoneella. Pääntiehen kokeilin kaitaleen ompelua. En ole trikoovaatteita juurikaan ommellut, joten tämä oli minulle ihan uutta. Ensimmäinen versio pääntiestä meni purkuun, mutta toinen onnistui hyvin. Kiristin hieman kaitaletta ommellessani ja silloin pääntiestä tuli oikean kokoinen. Kädentiet huolittelin ja käänsin. Helmaan tein noin 3 cm:n päärmeen, jonka ompelin ompelukoneen suoralla ompeleella. Kuvissa näkyy myös itse tekemäni betonikorut Tykkään mekon raglanhihaisesta m...

Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita. Äitini ja tätini olivat ja ovat edelleen taitavia ompelijoita ja auttoivat tarvittaessa. Tein kaikenlaisia vaatteita, myös takkeja. Huvittavaa ompelussani oli, että halusin vaatteet nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Sen vuoksi napinlävet ja muut hidasteet jäivät usein äitini tehtäväksi. Myöhemmin olen kyllä oppinut tekemään niitä myös itse ja myös nauttimaan huolella tehdystä vaatteesta. Vauhti ei ole enää pääasia. Kävin alkusyksystä kaupoissa etsimässä itselleni villakangastakkia. Halusin takin, joka on siisti, sopii housujen ja hameen kanssa ja että sen alle mahtuu tarvittaessa neuletakki. Sovittelin erimallisia takkeja ja totesin yksinkertaisen olevan paras. Eräässä liikkeessä sovittamani suora vuoriton ja kaulukseton takki oli paras, mutta hinta suhteessa laatuun ei miellyttänyt. Lisäksi tarjolla oli vain musta väri ja olisin halunnut harmaan. Päätin siis ommella takin itselleni. Suuren Käsityölehden 1/2014-numerossa oli yks...