Siirry pääsisältöön

Saumuri, uusi ystäväni (ehkä)

Minä olen lapsena usein nukahtanut ompelukoneen surinaan. Se oli tuttu ja turvallinen ääni. Äitini ompeli melkein kaikki vaatteemme ja hänellä oli siihen usein aikaa vasta iltaisin. Aamulla sitten saimme sovittaa melkein valmiita vaatteita. Itsestäni ne eivät useinkaan näyttäneet hyvältä sovitusvaiheessa. Äiti sanoikin, että keskeneräistä työtä ei saa arvostella. Ihan hyvä ohje, koska valmiina vaatteet sitten olivatkin sopivia. Äitini oli ja on edelleen taitava ompelija, joka jaksaa purkaa virheet ja tehdä erittäin huolellista ja tarkkaa työtä.

Kuvan ompelukone on mummoni vanha, mutta edelleen toimiva poljettava Singeri.

Äiti hankki itselleen saumurin varmaankin 90-luvun alussa. Se tuntui silloin ihmeelliseltä laitteelta. Äidin vanhaan 60-luvun Berninaan verrattuna kone ompeli uskomattoman hyviä saumoja trikoovaatteisiin. Ensimmäisiä ompeluja saumurilla kokeilin minäkin. Taisin ommella jonkun gollege-paidan (melko reilun sellaisen). Innostuinkin ompelemisesta, koska saumurilla sai nopeasti valmista. Minä kun en silloin jaksanut nyhrätä mitään. Napinlävetkin jätin äidin ommeltavaksi. Ompelu jäi sitten hieman taka-alalle nuoruusvuosina ja saumuri ja äidin ompelukone saivat rauhassa pölyttyä minun puolestani.


Valmistuttuani ammattiin sain läheisiltäni valmistujaislahjaksi ompelukoneen. Oli muuten huippuhyvä lahja. Se on ollut käytössä vaihtelevasti. Kaikki verhot ja muut sisustustekstiilit olen sillä kyllä ommellut. Vaatteiden suhteen välillä tulee puuskia ja ompelen enemmänkin. Välillä odottelen inspiraatiota tai vain aikaa ompeluun. Vaikka ompeleminen on nopeaa verrattuna neulomiseen, jotenkin se vaatii kuitenkin enemmän. Työvaiheita on useampia ja työskentelyyn tarvitaan tilaa. Ja sitä ruokapöytää kankaan leikkaamiseen, se kun ei ole juuri koskaan tyhjänä.


Äidilläni ompeleminen on jäänyt vähiin joitakin housunlahkeen lyhennyksiä lukuunottamatta. Sen vuoksi pyysinkin äidin saumurin lainaan. Viikonloppuna kokeilin ensimmäiset surautukset ja hyvinhän se toimi. Alkuun tuli kuitenkin pulmia, jostain syystä kaksi lankaa katkesi matkan varrella. Lankojen pujotukset ovat mielestäni hankalia, mutta yllätyin hyvistä merkinnöistä koneen sisuksissa. Jokainen lanka oli merkitty omalla värillään, mikä helpotti suunnattomasti pujottelua. Sain kaikki langat paikoilleen ja koneen ompelemaan. Innoissani päätin ommella pari trikoomekkoa (en siis yhtä, vaan heti kerralla kaksi ;-) Mekkoja varten koneeseen piti vaihtaa tummat langat. Vedin syvään henkeä ja päätin selviytyä lankojen vaihdosta. Muistin, että uudet langat vaihdettiin katkaisemalla lanka läheltä puolaa ja solmimalla uusi lanka vanhaan kiinni. Ei se nyt niin hankalaa ollutkaan.


Muutaman sauman ompelun jälkeen tuntuu vähän siltä, että tämähän saattaa jäädä pysyväksi kapistukseksi työhuoneen pöydälle ompelukoneen kaveriksi. Eikä pelkästään pölyttymään vaan käyttöön. Voin kertoa, että mekot ovat jo hyvällä mallilla. Lopputulokset näette varmasti pian.


Kommentit

  1. Lopputuloksia odotellessa.... Kyllä ompeleminen on kivaa ja rentouttavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi mekko on jo valmiina ja kuvia laitan ihan lähiaikoina. Totta, Leena, ompeleminen on kivaa ja on ihanaa, kun saa uusia itselle juuri sopivia vaatteita samalla.

      Poista
  2. Mä muistan jotenkin tosi selvästi, kun saumurit yleistyivät lapsuudessamme. Se on varmasti tosi käypä peli vielä tänäänkin. Kyllä siitä uusi ystäväsi tulee...:)
    Nämä kuvat olivat taas tosi kauniita ja tunnelma oli jotenkin niin kohdillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä saumuri tuli jotenkin muotiin silloin. Aika monta vuotta se on kerännyt pölyä, mutta nyt pääsee käyttöön, ehkä useamminkin. Kiitos, kuvaaminen on aika hankalaa näin pimeään vuodenaikaan, joten kuvien onnistuminen ei ole itsestäänselvyys. Tosin mummon ompelukonekuvat oli otettu kesällä :-)

      Poista
  3. Minulla on saumurikammo. Omistan saumurin, jota käytän, aina kun saan sen toimimaan. Toisin sanoen, kun onnistun langoittamaan sen ja saamaan ompeleen jotakuinkin oikeanlaiseksi. En tiedä, mikä siinä on mutta sitten kun siitä lanka katkeaa niin en vain onnistu uudelleen langoittamaan ihan helpolla. Nyt siitä on taas lanka katkennut ja pitäisi uudelleen langoittaa. Kestää siis aikaa, ennen kuin taas ompelen saumurilla mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minustakaan ole saumuriompelijaa tullut. Olen ommellut kaksi mekkoa ja sen jälkeen kone alkoi reistailla. Sen vuoksi oli pitkään käyttämättä. Ennen joulua käytin saumurin huollossa ja nyt se taas toimisi. Muutama trikookangaskin olisi odottelemassa. Ehkä joku päivä saan inspiraation. Mutta ymmärrän kyllä suhteesi saumuriin. Minullakaan se ei ole kovin luontevaa. Ompelulanit sellaisten seurassa, jotka osaisivat teknisen asiat myös saumurin kanssa, voisivat olla hyödyllisiä ja tehokkaita. Ehkä me kesytetään vielä saumurit hyviksi ystäviksemme, joista on vaikea luopua😊👍

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen