Siirry pääsisältöön

Pikkujoulukorvakorut pullosta

Reissuilta oli kotiin kulkeutunut pullo, josta ei saanut panttia. Pullo oli väriltään juuri sopivan vihreä. Heti tuli ajatus vihreistä joulukuusikorvakoruista, jotka sopisivat joulun ajan juhliin. (Linna-shampoopullo odottaa vielä kierrätysideaa.) Yritin liottaa pullosta etikettejä irti, mutta en saanut liimapintaa lähtemään. Pullon sivussa oli kuitenkin tarpeeksi käyttökelpoista materiaalia korvakoruihin.


Leikkasin terävällä puukolla pullon sivut irti. Pullon muovi olikin onneksi helposti leikattavaa.


Leikkasin sivusuikaleista kolmion muotoisia paloja saksilla ilman mitään mittaamisia. Palat ovat hiukan erikokoisia ja -muotoisia. 


Leikattujen palojen reunat olivat teräviä. Sen vuoksi lämmitin niitä kynttilän liekin lähellä.  Muovi hieman suli ja samalla terävä reuna pyöristyi.

korvakorut diy

Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka palat ovat hieman lämmityksestä johtuen käpristyneet. Samalla idealla voisi erilaisia muovinpaloja lämmittää ja tehdä ihan kunnolla käpristyneitä muotoja koruiksi.


Tein jokaiseen palaan reiät revolveripihdeillä. Huomasin vasta työn loppuvaiheessa, että kahteen palaan ei olisi alempia reikiä edes tarvittu. Alimmat palat kun eivät tarvitse mitään roikkuvaa. En kuitenkaan ollut tajunnut tehdä varakappaleita, joten näillä siis mentiin. 

korvakorut diy

Reikiin laitoin hopeoidusta metallilangasta vääntämäni renkaat, jotka kiinnittivät palat toisiinsa. Ylimmät renkaat kiinnitin korvakorutappeihin, jotka olen ostanut joskus kauan sitten Villihelmestä.

korvakorut diy

Tällaiset korvissa tuli juhlittua pikkujouluja tänä viikonloppuna hyvässä seurassa. Mekonkin sain viime tipassa valmiiksi. Siitä kuvia lähiaikoina. Hyvää pikkujouluaikaa!

Kommentit

  1. Sä oot kyl mahtavan kekseliäs!
    Muut näkee vihreän muovipullon, sä näet joulukuusikorvikset.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen